Trauma

Trauma

Mikä on psyykkinen trauma?

Psyykkisesti traumatisoiva tilanne on sellainen, joka rikkoo ihmisen turvallisuuden rajoja ja keinot sopeutua sietämättömässä tilanteessa ovat riittämättömät.

Traumatisoivaksi tapahtumaksi voidaan katsoa erittäin uhkaava ja kauhistuttava tilanne, jonka kokee itse tai näkee tapahtuvan toiselle tai se on sattunut odottamattomasti läheiselle. Tilanteeseen nähden lähes kaikille se aiheuttaisi epätavallisen voimakkaita reaktioita. Tyypillisiä oireita ovat hermostuneisuus, ahdistus ja ylivirittyneisyys, pelko ja univaikeudet.

Se, että joku kokee potentiaalisesti traumaattisen kokemuksen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että henkilö traumatisoituu tai, että siitä seuraisi psykiatrista sairastavuutta.

Valtaosa ihmisistä toipuu hyvin järkyttävistäkin kokemuksista omin voimavaroin ja läheisten tuella sitä seuraavien viikkojen ja lähikuukausien aikana. Osalla psyykkinen trauma vaikuttaa pitkäkestoisesti ja siihen liittyy traumaperäisiä oireita. Luottamus muihin kärsii erityisesti, jos muut ovat toimineet vahingoittavalla tavalla ja henkilöstä saattaa tulla varovaisempi, vetäytynyt ja säikympi.

Ihmiset reagoivat traumoihin eri tavoin eikä toisesta pysty välttämättä nähdä päällepäin, että hän on kokenut trauman. Reaktiot saattavat tulla viiveellä - jopa kuukausien tai vuosienkin jälkeen. Tämä ei tee kokemuksesta yhtään sen vähäpätöisempää. Reaktion viivästymä monesti johtuu jostakin uudesta ajankohtaisesta kriisistä tai odotetusta ja toivotusta elämäntilanteen muutoksesta.

Trauma monesti vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti ja voi vaikuttaa ajatuksiin itsestä, toisista ja miten ihminen näkee ympäröivän maailman. Trauma voi murtaa perusturvallisuuden tunteen ja ihminen saattaa kokea, ettei hän voi enää vaikuttaa tai hallita mitä itselle tapahtuu.

 

Traumaattisen kokemuksen jälkeisiä oireita voivat olla:

  • Vetäytyminen ja passiivisuus
  • Kiinnostuksen puute arkisiin asioihin
  • Suru ja alakuloisuus, väsymys, jaksamattomuus
  • Viha, ärtyneisyys, äkkipikaisuus, aggressiivisuus
  • Hermostuneisuus, säikkyys, pelokkuus, ylivireys
  • Takaumat (flashbackit) traumaattisesta kokemuksista
  • Erilaiset fyysiset kivut 
  • Nukahtamisvaikeudet, painajaiset. Poikkeava vuorokausirytmi
  • Muutokset ruokahalussa, kuten ruokahaluttomuutta tai jatkuvaa nälän tunnetta
  • Suoriutumisvaikeudet koulutehtävissä
  • Muistiongelmat ja keskittymisvaikeudet

 

Jos traumaattisen tapahtuman kokeneella henkilöllä esiintyy oireita pitkään ja ne haittaavat arkea, olisi tärkeää hakea apua. Lääkäri arvioi, täyttääkö oireilu traumaperäisen stressihäiriön (PTSD), masennuksen tai jonkin ahdistuneisuushäiriön kriteerit ja ohjaa tarvittaessa eteenpäin asianmukaiseen hoidon ja tuen piiriin.

Trauma voi aiheuttaa häpeän ja syyllisyyden tunteita. Henkilö saattaa syyllistää itseään tapahtumasta tai saattaa uskoa, että hän olisi voinut estää tilanteen.

Joskus nuoret miettivät, että ovat ansainneet traumaattisen kokemuksen, koska ovat tehneet jotain muuta väärää, esimerkiksi olleet päihtyneenä. Onkin tärkeää, ettei näiden ajatusten kanssa jää yksin, vaan niitä voi tarkastella luotettavan aikuisen kanssa. Väkivalta ei ole koskaan uhrin syytä ja vastuu tapahtumista on aikuisilla. Nuoren ei myöskään tarvitse hävetä sitä, mitä hän on kokenut, sillä hän ei ole ainoa, joka on kohdannut trauman, eikä hänen tarvitse hävetä sitä, mitä hänelle on tehty. Vastuu ja häpeä tapahtuneesta on aina tekijän.

Osa nuorista pyrkii turruttamaan trauman muistoja päihteillä, tämä ei ole kuitenkaan kuin korkeintaan hetkellinen helpotus, jos sitäkään. Monesti olo on vielä kurjempi seuraavana päivänä. Traumasta toipuminen vaatii poisoppimista ja valtaosa päihteistä haittaa oppimisen neurobiologisia mekanismeja.

 

Toipuminen

Psyykkisestä traumasta koitunut ahdistus voi tuntua ylivoimaiselta ja loppumattomalta, joten on luonnollista, että moni pyrkii välttelemään kaikkea traumasta muistuttavaa. Muistukkeiden välttely kuitenkin vie paljon voimavaroja ja saattaa rajoittaa elämää suuresti. On myös tärkeää tiedostaa, että tunteet itsessään, olivat ne miten ahdistavia tahansa, eivät ole vaarallisia.

Usein jo tieto siitä, että välttelykäyttäytymisen takana olevat voimakkaat pelot ja ahdistus eivät ole vaarallisia ja niiden kanssa voi olla, helpottaa. Välttelykäyttäytymistä voi vähitellen purkaa ja tässä onkin hyvä pyytää ammattilaisen tai muun luotettavan aikuisen apua. Yksin ei kannata jäädä. Purkamisessa lähdetään vähitellen totuttautumaan ja olemaan aina hiukan pidempään ajatuksen tai paikan tai asian kanssa, joka tuottaa ahdistusta tai pelottaa.

Toipuminen ei aina ole helppoa tai suoraviivaista, mutta se on mahdollista. Emme voi muuttaa sitä mitä tapahtui, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten reagoimme muistoihin. On tärkeää kasvattaa mielen ja kehon turvallisuuden tunnetta sekä löytää itselle parhaat tavat rauhoittumiseen ahdistavien muistojen iskiessä.

 

Kuusi vinkkiä:

  • YLLÄPIDÄ PÄIVITTÄISIÄ RUTIINEJA 
  • TEE ASIOITA, JOISTA NAUTIT JA SAAT ILOA
  • LIIKU SÄÄNNÖLLISESTI
  • PUHU PAHASTA OLOSTASI LUOTETTAVALLE AIKUISELLE
  • KOKEILE ERILAISIA RENTOUTUMISHARJOITUKSIA
  • PIDÄ YHTEYTTÄ YSTÄVIIN

 

Tämä materiaali on tarkoitettu lisäämään ymmärrystä trauman tai kriisin jälkeisiin reaktioihin, mutta se ei korvaa ammattiapua. Stressi- ja traumaoireisiin on saatavilla hyvää hoitoa ja tukea. Mikäli kaipaat apua omaan tilanteeseen ja et tiedä mistä sitä voisi lähteä hakemaan, voit esimerkiksi kirjoittaa Nuortenlinkin nettineuvontaan.

 

 

Eveliina Taanila Suunnittelija, Nuortenlinkki

Henna Haravuori Vieraileva tutkija, THL

Marko Manninen Tutkimuspäällikkö, THL

Taina Laajasalo Johtava asiantuntija, THL