Työllistyminen ja työttömyys

13.12.2012

Nuorista, alle 25-vuotiaista, keskimäärin 16 sadasta eli joka kuudes ei löydä työtä, vaikka sitä etsii (työttömyysprosentti oli lokakuussa 2012 16,2 %).  Nuorten työttömyys on tyypillisesti yleisempää kuin koko väestön työttömyys. Aina kun ”aikuisten” työttömyysprosentti kasvaa, kasvaa nuortenkin. Aikuisten työttömyysprosentti oli lokakuussa 2012 6,9 % eli matalampi kuin nuorten työttömyysprosentti.

Syy on maailmantaloudessa, ei työttömissä

1950-luvulla Suomea rakennettiin sodan raunioista hyvinvointivaltioksi, ja töitä oli suorastaan liikaa. Nyt elämme koko Euroopassa jälkiteollisia aikoja, eikä töitä ja työnteosta maksettavaa rahaa enää ole varsinkaan nuorille yhtä paljon. Suomalaisia tehtaita on rakennettu Aasian maihin, joissa työntekijöille on sallittua maksaa paljon pienempää palkkaa kuin Suomessa. Nyt Euroopan taloutta riivaa vielä rahoitusmarkkinoiden kriisi. Suurimmassa osassa Eurooppaa sijoittajat ovat varovaisia, työnantajat ja valtiot eivät palkkaa uusia työntekijöitä, ja osa aikaisemmistakin työntekijöistä menettää työpaikkansa.

Vaikka Etelä-Euroopan työttömyysluvut ovat paljon synkemmät kuin meillä, on Suomessakin työttömyyttä. Nuorten työttömyys on suurempaa kuin vanhemmilla yleensä siksi, että opiskeluista ja kouluista työmarkkinoille siirtyminen ei käy mutkitta, ilman etsintä- ja odottelujaksoja. Kun talous- ja elinkeinoelämässä on paljon epävarmuutta, töiden saanti muuttuu entistä vaikeammaksi eritoten nuorille. Yritykset ja julkinenkin sektori vähentävät työvoimaansa, eikä uusia työpaikkoja juurikaan perusteta. Työmarkkinat eivät muitta mutkitta vedä töihin nuoria kouluista valmistuneita, saati valmistumattomia.

Työttömäksi jääminen tai päätyminen onkin vain harvoin omaa syytä. Euroopan laajuisen talouskriisin ja korkeahkon työttömyyden syyt ovat monimutkaisia. Ne liittyvät taloudellisiin rakenteisiin ja maailmanlaajuisiin rahoitusmarkkinoihin. Euroopan tämänhetkinen talouskriisi, jossa Suomikin on mukana, on monimutkainen kierre, eikä siitä voi syyttää ketään tai mitään yksittäistä tahoa. Ei esimerkiksi ”siirtolaisia, jotka tulee ja vie meidän työpaikat”, kuten Joensuun skinheadit aikoinaan argumentoivat.

Mitä nuorisotyöttömyydelle voidaan tehdä? 

Jos koko Euroopan talous on heikossa kunnossa, mitä korkealle nuorisotyöttömyydelle voidaan tehdä? Sen näyttää aika, ja siihen vaikuttavat myös taloussuhdanteet. Suomen valtiolla ja EU:lla on kuitenkin monia hankkeita nuorten työllistymisen tukemiseksi.

Varsin toimivaksikin osoittautunut systeemi on nuorten palkkatuki. Se tarkoittaa, että yritykset saavat tukirahaa valtiolta, jos palkkaavat nimenomaan nuoria töihin.  Lisäksi pyritään parantamaan nuorten mahdollisuuksia päästä työharjoitteluun. Harjoittelu auttaa nuorta työnhakijaa saamaan kosketuksen työelämään, mikä auttaa häntä myöhemmän työpaikan saannissa. Myös nuorten yrittäjyyttä tuetaan monenlaisin tuki- ja koulutustoimin.

Neljäs strategia nuorisotyöttömyyden torjunnassa on nuorten kannustaminen opiskelemaan enemmän ja pidemmälle. Hyvin koulutettu jää vähemmän todennäköisesti työttömäksi kuin vain peruskoulun varassa oleva. Mutta entäs jos kaikki nuoret työttömät hankkivat korkean koulutuksen – saavatko he kaikki sitten koulutustaan vastaavaa työtä? Vaikeaa sanoa, koska taloutta ja työmarkkinoita ei voi ennustaa. Toisaalta jos kaikilla on hyvä koulutus, silloin ei ainakaan huonolla koulutuksella saa töitä. Valtio pyrkii kuitenkin kannustamaan, jopa pakottamaan kaikki suomalaiset nuoret hankkimaan ainakin jonkin peruskoulun jälkeisen tutkinnon.   

Kaikki nuoret työttömät halutaan siis saada koulutukseen, työharjoitteluun tai työkokeiluihin, ja se vaatii porkkana lisäksi keppiä eli lievää pakottamista. Näin on ajateltu ainakin Tanskassa, jossa onkin Euroopan alhaisimmat nuorisotyöttömyysluvut. Nuorten aktivointijärjestelmiä kehitetään tanskalaisen mallin suuntaan nyt monissa maissa, myös Suomessa.

Ajatellaan, että kaikki nuoret eivät vääntäydy joka aamu kursseille tai harjoitteluihin, jos sohvalla makoilemalla saa saman tulotason. Keppinä toimivat taloudelliset sanktiot eli ”kiristyskeinot”: jos et mene mille tahansa sinulle osoitetuille kursseille tai työharjoittelupaikkoihin, sinulta otetaan työttömyyskorvaus pois.  Jos vieläkin kieltäydyt, sinulta voidaan leikata myös viimekätistä toimeentuloturvaa pois – eli sitä, mitä sossusta saa, jos ei ole rahaa edes ruokaan.

Tällaisia nuorten aktivointikäytäntöjä on kritisoitu ja pidetty liian ankarina. Päättäjät kuitenkin katsovat, että on tärkeätä estää nuorten syrjäytyminen eli se, että nuoret tottuisivat olemaan työmarkkinoiden ulkopuolella ja saamaan silti toimeentulon. Vallitsevan katsomuksen mukaan on sekä nuoren itsensä että yhteiskunnan etu, että nuori oppii hakeutumaan töihin eikä sosiaalitoimiston kassalle.

Ja jos uusi nousukausi Euroopan taloudessa alkaa, kaikkien työpanosta tarvitaan taas.

Jaana Lähteenmaa
dosentti, yliopistotutkija, Helsingin yliopisto