LSD
LSD on psykedeeleihin luokiteltu päihde, joka vaikuttaa mielen toimintaan ja aisteihin. Osa sen valmistusaineista saadaan luonnonkasveista. Aine on useimmiten imeytetty joko paperiin tai sokeripaloihin. Annos nautitaan suun kautta. Muut käyttötavat ovat harvinaisia.
LSD on luokiteltu huumausaineeksi. Sen käyttö, osto, myynti ja hallussapito on Suomessa kiellettyä. Sen käyttö on melko harvinaista: LSD:tä on kokeillut noin prosentti väestöstä. LSD tai sen kaltaiset päihteet ovat harvoin syy päihdehoitoon hakeutumiselle. Käyttö on useimmiten luonteeltaan satunnaista.
Miten se vaikuttaa?
LSD vaikuttaa sitoutumalla eri puolilla aivoja sijaitseviin serotoniinireseptoreihin. Nämä reseptorit ovat aistien, muistin, tunteiden ja itsetietoisuuden kannalta keskeisiä. Vaikutus alkaa 30-60 minuutin kuluttua aineen ottamisen jälkeen ja voi kestää kokonaisuudessaan jopa 16 tuntia. LSD:n vaikutukset ovat yksilöllisiä ja annoksen koolla on suuri merkitys.
LSD:n vaikutuksen alaisena käsitys minästä ja todellisuudesta hämärtyy. LSD myös vaikeuttaa informaation käsittelyä, kommunikointia ja loogista ajattelua. Ajan ja tilan merkitys voi muuttua: muutama minuutti voi tuntua siltä kuin tuntikausia olisi jo kulunut. Käyttäjä voi kokea ikään kuin sulautuvansa ympäristöönsä. Aistit tyypillisesti korostuvat ja voivat sekoittua keskenään (synestesia). LSD:n vaikutuksen alaisena voi näyttää siltä kuin esineet muuttaisivat muotoaan. Värikkäiden, geometristen kuvioiden ilmaantuminen näkökenttään on tavallista.
Käytön aikana keho voi lämmetä, sydämen lyöntitiheys nopeutua ja verenpaine nousta. Myös pahoinvointia ja huimausta esiintyy.
LSD:n ja sen kaltaisten päihteiden vaikutukset ovat erityisen herkkiä käyttäjän mielentilalle ja ympäristölle, jossa ainetta otetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että LSD:n nauttiminen negatiivisessa mielentilassa, rauhattomassa ympäristössä ja turvattomassa seurassa johtaa hyvin todennäköisesti epämiellyttäviin ja ahdistaviin kokemuksiin.
Käytön riskit?
LSD:n keskeisimmät riskit liittyvät onnettomuusalttiuteen ja pelottavan LSD-kokemuksen mahdollisuuteen.
LSD:n vaikutuksen alaisena voi kokea epävarmuutta siitä, mikä on todellista ja mikä ei. Tämä voi johtaa pelkoon hulluksi tulemisesta, ahdistukseen ja paniikkiin. LSD voi myös nostaa pintaan ikäviä ajatuksia, tunteita ja traumaattisia muistoja. Käyttö voi pahentaa mielenterveysongelmia tai johtaa joissain tapauksissa psykoosiin. LSD:n yhteydestä mielenterveysongelmiin ja psykoosiin on kuitenkin esitetty myös kriittisiä näkemyksiä. Koska LSD:n vaikutuksen alaisena oleva henkilö näkee todellisuuden eri tavalla, voi tämä olla altis itsensä tai ympäristönsä vahingoittamiselle.
LSD ei aiheuta riippuvuutta eikä siten myöskään vieroitusoireita. Pitkäaikaiskäytöllä ei ole todettu olevan fyysisiä tai psyykkisiä haittavaikutuksia. LSD:n vaikutuksia raskauteen ei vielä tunneta, mutta varmuuden vuoksi käyttöä on syytä välttää raskauden aikana.
Miten riskejä voi vähentää?
LSD on erittäin voimakas päihde, jonka vaikutukset kestävät pitkään. Paras keino välttää LSD:n käyttöön liittyviä riskejä, on olla käyttämättä päihdettä. Jos ainetta kuitenkin käyttää, tulisi sitä kokeilla aluksi vain hyvin pieniä määriä. Eri ihmiset myös reagoivat LSD:hen eri tavoin: toiset ovat sille paljon herkempiä kuin toiset.
LSD:tä ei tule käyttää, jos on epäily piilevistä mielenterveysongelmista. Jos LSD:n vaikutuksen alaisena oleva henkilö vaikuttaa pelokkaalta, rauhallinen puhe ja odottelu yleensä auttavat.
Sekakäyttöä etenkin piristävien aineiden (amfetamiini, MDPV, kokaiini) kanssa tulee välttää, sillä ne lisäävät psykoosiriskiä.
Airaksinen, Mauno; MacDonald, Ewen & Korpi, Esa R (2014): “Varsinaiset psykotomimeetit: lysergidi (LSD) ja psilosybiini”. Teoksessa “Lääketieteellinen farmakologia ja toksikologia” (toim. Pelkonen, Olavi & Ruskoaho, Heikki). 4. painos, Duodecim, Helsinki.
Alho, Hannu (2012): “Hallusinogeeniriippuvuuden hoito”. Teoksessa “Huume- ja lääkeriippuvuudet” (toim. Seppä, Kaija; Aalto, Mauri; Alho, Hannu & Kiianmaa, Kalervo). Duodecim, Helsinki.
Barceloux, Donald G. (2012): “Medical Toxicology of Drug Abuse. Synthesized Chemicals and Psychoactive Plants”. John Wiley & Sons, Inc., Hoboken, New Jersey.
dos Santos, Rafael, Osório, Flávia; Crippa, José & Hallak, Jaime (2016): “Classical hallucinogens and neuroimaging: A systematic review of human studies: Hallucinogens and neuroimaging.” Neuroscience and Behavioral Reviews, vol. 71, 715–728.
Huumausainelaki (373/2008). Finlex verkkosivut.
Julien, Robert M.; Advokat, Claire D. & Comaty, Joseph E. (2011): “A Primer of Drug Action. A Comprehensive Guide to the Actions, Uses and Side Effects of Psychoactive drugs”. 12. painos, Worth Publishers, New York.
Krebs, Teri & Johansen, Pål-Ørjan (2015): “Psychedelics not linked to mental health problems or suicidal behavior: a population study”. Journal of Psychopharmacology, vol. 29:3, 270-279, DOI: 10.1177/0269881114568039.
Nichols, David (2016): “Psychedelics”. Pharmacological Reviews, vol. 68:2, 264–355.
Schmid, Yasmin; Enzler, Florian; Gasser, Peter; Grouzmann, Eric; Preller, Katrin; Vollenweider, Franz; Brenneisen, Rudolf; Müller, Felix; Borgwardt, Stefan & Liechti, Matthias (2015): “Acute Effects of Lysergic Acid Diethylamide in Healthy Subjects”. Biological Psychiatry, 78:8, 544–553.
THL (2016): “Päihdetilastollinen vuosikirja 2016. Alkoholi ja huumeet”. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
THL (2016): “Päihdehuollon huumeasiakkaat 2015”. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
Valtioneuvoston asetus huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista (543/2008). Finlex verkkosivut
Like, share