Mielenterveydenhäiriöt ja työllistyminen

Päivitetty 04.04.2023

Nuoruusikään kuuluu monenlaisia fyysisiä, sosiaalisia ja psyykkisiä muutoksia, joiden kautta kuljetaan kohti aikuisuutta ja itsenäistä selviytymistä elämässä. Tähän kehitykseen kuuluu myös oman paikan löytyminen yhteiskunnan erilaisten tehtävien joukosta. Nuoret ihmiset ovat yhteiskunnan tulevaisuus.  Vaikka suurin osa suomalaisista nuorista voi hyvin, noin joka viidennellä on jossakin vaiheessa mielenterveydellisiä ongelmia. Mielenterveyden häiriöiden syitä ei hyvin tunneta, mutta ne ovat monen tekijän aiheuttamia, ja jokaisella on niihin omanlaisensa tausta.  Mielenterveyden häiriöiden puhkeaminen voi liittyä erilaisiin muutoksiin elämässä.

Tavallisimpia nuorten mielenterveyden häiriöitä ovat masennustilat ja ahdistuksena ilmenevä oireilu, josta yhtenä esimerkkinä on sosiaalisten tilanteiden pelko. Nuorilla on myös syömishäiriöitä ja tarkkaavuus- ja käytöshäiriöitä. Päihteiden käyttö voi joskus haitata elämää niin paljon, että puhutaan päihdehäiriöstä. Mielenterveyden ongelmat voivat ilmetä myös sopeutumishäiriönä, joka tavallisesti on seurausta jostakin isosta elämänmuutoksesta tai elämäntapahtumasta ja johon usein kuuluu masennus-, ahdistuneisuus- tai käytöshäiriöiden oireita. Jotkut kärsivät koulunkäyntiä haittaavista oppimisvaikeuksista, joihin yleensä on kiinnitetty huomiota jo lapsuudessa. Usein nuoruusiässä voi olla monia eri mielenterveyden ongelmia samanaikaisesti. Noin joka sadas sairastuu nuoressa aikuisuudessa vakavaan psykoottiseen häiriöön, joka voi suuresti vaikeuttaa kouluttautumista ja työllistymistä.  

Moniin mielenterveyden häiriöihin liittyy toimintakyvyn ja aloitekyvyn vaikeuksia. Masentuneena ei ehkä jaksa tehdä mitään, mikään ei oikein kiinnosta, eikä pysty nauttimaan niistä asioista, joista ennen on pitänyt. Itseluottamus on alhaalla, ja joskus voi esiintyä itsetuhoisia ajatuksia. Ahdistunut olo ja sosiaalisten tilanteiden pelko voivat estää toisten ihmisten pariin ja normaaliin arkeen etsiytymistä. Joskus tuntuu, ettei osaa mitään eikä pärjää missään ja itsetunto on kadoksissa. Jotkut etsivät päihteiden käytöstä apua ahdistukselle ja masennukselle, mistä kuitenkin usein seuraa uusia ongelmia.

Jos mielialan lasku rajoittaa elämää, ahdistus on voimakasta tai päihteiden käyttö on selvästi liiallista ja arkielämää haittaavaa, se on merkki siitä, että apua kannattaa lähteä hakemaan. Joskus voi auttaa jo se, että puhuu asiasta jollekulle läheiselle ihmiselle. Monet järjestöt ja yhteisöt tarjoavat tietoa ja apua mielenterveyskysymyksissä. Kuten muihinkin sairauksiin tai toimintakykyä alentaviin tiloihin, myös mielenterveyden häiriöihin tarvitaan usein ammattiauttajan apua, jotta oireet eivät pahene ja pitkity. Oman alueen terveysasema on ensisijainen neuvonta-, arviointi- ja hoitopaikka.

Nuorten mielenterveystalosta (https://www.mielenterveystalo.fi/fi/nuoret ) saa nuorille suunnattua tietoa mielenterveyden häiriöistä. Sieltä löytyy myös omahoito-ohjelmia erilaisiin oireisiin ja ohjeita nuorten nettiterapian hakemiseen. Psykoterapia on mielenterveyden häiriöiden keskeinen hoitokeino. Vaikeammissa häiriöissä tarvitaan myös lääkehoitoa, jonka avulla elämää usein vaikeastikin hankaloittavat oireet saadaan pysymään kurissa. Samanaikaisesti hoidon kanssa voi olla tarpeen saada toimintakykyä kohentavaa kuntoutusta, joka voi olla esimerkiksi ammatillista koulutusta, työhönvalmennusta tai kuntoutuspsykoterapiaa. Mielenterveyden häiriöt myös paranevat, ja vaikka oireita jonkun verran vielä olisikin, arkeen palaaminen on useimmiten hyväksi toimintakyvylle. Mielenterveyden häiriöiden kesto on usein melko pitkä, mutta esimerkiksi sairauslomien liiallinen pitkittäminen ei yleensä auta toipumista.

Arjen jäsentyminen ja säännöllinen elämänrytmi ovat tärkeitä ihmisen hyvinvoinnille. Aikuisen ihmisen tyypillisin tapa jäsentää arkea on olla työssä, ja suurin osa ihmisistä haluaakin tehdä työtä. Siitä saa paitsi palkkaa, myös ihmissuhteita, taitoja ja kehittymismahdollisuuksia sekä vapaa-aikaa. Nuorten työttömyysluvut ovat melko korkeita myös Suomessa, mutta työhön pääsyä voi edistää parhaiten kouluttautumalla johonkin ammattiin.  Jokainen lyhytkin työsuhde ylläpitää itsetuntoa ja kohottaa mielialaa. Se myös yleensä edistää seuraavan työsuhteen saamista ja siten työelämään pääsyä ja siellä pysymistä.

Työelämään pääsy edellyttää omaa aktiivisuutta ja tiettyjen työelämän lainalaisuuksien tuntemista – joskus puhutaan myös työelämätaidoista. Kun mieli on maassa, ahdistus puristaa ja itseluottamus on alhaalla, on kuitenkin vaikeaa päästä alkuun työnhaussa. Omat mahdollisuudet voivat näyttää olemattomilta. Töitä ei aina edes ole tarjolla, vaikka kuinka yrittäisi ja haluaisi päästä töihin. Työnhakuun on kuitenkin mahdollista saada apua TE-palvelusta, ja monenlaiset yhdistykset ja vertaistukiryhmät voivat antaa tukea työnhaussa ja muissakin ongelmatilanteissa. 

Mielenterveyden häiriön ei tarvitse olla este työelämään siirtymiselle tai siellä pysymiselle.

EU-maissa on voimassa nuorisotakuu, jonka tarkoitus on torjua 15-29 -vuotiaiden nuorten työttömyyttä. Sen avulla varmistetaan, että kaiklile alle 30-vuotiaille nuorille tarjotaan laadukasta työtä, jatkokoulutuspaikka, oppisopimuskoulutusta tai harjoittelupaikka neljän kuukauden sisällä työttömäksi joutumisesta tai opiskelujen päättymisestä. Nuorisotakuun tarkoituksena on edistää nuoren koulutukseen ja työmarkkinoille sijoittautumista, estää työttömyyden pitkittyminen ja ehkäistä syrjäytymistä. Nuorisotakuun piiriin kuuluvat sekä ammatillista koulutusta vailla olevat että ammatillisen koulutuksen suorittaneet nuoret. Suomessa TE-palveluissa on tarjolla nuorten valmennusta, josta saa apua työn, opiskelupaikan tai työkokeilupaikan hakemisessa. Ohjaamo-palveluissa nuori voi saada maksutonta tukea elämänhallintaan, sosiaalisten taitojen kehittämiseen ja oman opiskelu- tai työalan löytämiseen. Terveydenhuollon palveluihin kannattaa hakeutua, jos  mielenterveyden häiriö on alentanut työ-, opiskelu- tai toimintakykyä, ja sen kohentamiseksi tarvitaan hoitoa tai kuntoutusta.

Annamari Tuulio-Henriksson
FT, dosentti, johtava tutkija, Kansaneläkelaitoksen tutkimusosasto