Lahjoita
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Apua viiltelyyn

Nuorilla tulisi olla tosiasioihin pohjautuvaa tietoa viiltelystä, jotta viiltelevä nuori tiedostaisi tarvitsevansa apua. 

Nuoruuteen kuuluvat kaikenlaiset, joskus haitallisetkin, kokeilut. Moni nuori kokeilee viiltelyä ja osa jatkaa sitä kokiessaan saavansa siitä apua pahaan oloonsa. Viiltely ei kuitenkaan poista varsinaista pahan olon syytä, vaan siihen tulee saada muuta apua. Tämän ymmärtäminen on ensimmäinen askel avun hakemiseen. Viiltelyyn liittyy monesti häpeää ja syyllisyyttä, mikä saattaa vaikeuttaa avun hakemista. Olisi tärkeää rohkaistua kertomaan asiasta vaikka terveydenhoitajalle tai nuorisotyöntekijälle. Tärkeintä kuitenkin on, ettei jää yksin ajatustensa ja viiltelyn kanssa. 

Kun ahdistus ja paha olo ovat nyt ja tässä, voi olla vaikeaa ajatella tulevaisuutta. Tarvitaan siis apua siihen, mistä paha olo kumpuaa. Pahan olon äärelle pysähtyminen on tärkeää, jotta voi havainnoida omia tunteitaan ja sitä, mitä juuri nyt tapahtui ja mihin tilanteeseen, tapahtumaan tai tunteeseen pahan olon kasautuminen liittyy? Olisiko mahdollista harjoitella sellaisia keinoja, jotka jatkossa auttaisivat saman tyyppisissä tilanteissa toimimaan toisin?

Jos mahdollista, hengitä muutaman kerran syvään ja malta mielesi, koska tunne ja tarve viiltää voi mennä ohi. Jos hetkellinen pysähtyminen on mahdotonta, ota kontaktia muihin ihmisiin lähelläsi, puhu olostasi kaverillesi äläkä jää yksin tilanteessa. Aina ei myöskään tarvitse puhua, vaan voit pyytää kaveria tai luotettavaa aikuista vierellesi istumaan tai mikä sinusta tuntuu hyvältä. Kannattaa sopia kaverin tai aikuisen kanssa etukäteen, miten toimia ja mikä helpottaa oloasi, kun sinulle tulee pakottava tarve viiltää. Voit myös kokeilla täyttää käsienpesuallas jääkylmällä vedellä ja upottaa kasvosi siihen niin pitkäksi aikaa kuin pystyt. Voit myös valella jääkylmää vettä käsivarsillesi tai pidellä jääpaloja käsissäsi niin pitkään kuin pystyt. 

Ainainen alakulo

Kun mieli on musta, mikään ei tunnu miltään tai on paha olo, se pitää tuoda esille jollekulle toiselle. Vaikka sosiaalisen median kautta. Omasta huonosta olosta ja viiltelystä kertominen kannattaa aina, vaikka se tuntuisi alkuun vaikealta.  Kenenkään ei tarvitse eikä pidä jäädä yksin olonsa kanssa.  Oloa voi helpottaa myös erilaisilla toiminnoilla kuten ottamalla jollain itselle sopivalla tavalla yhteyttä kavereihin, kirjoittamisella, liikunnalla tai vaikkapa musiikin kuuntelulla. Läheisen luo kannattaa myös ihan mennä konkreettisesti ja kertoa, että asiat eivät ole hyvin; kirjoittaa vaikka viesti, jos on vaikea puhua.

Koulujen terveydenhoitajat ja kuraattorit ovat yleensä hyvin tietoisia viiltelystä ilmiönä. He kohtaavat päivittäin vaikeissa elämäntilanteissa olevia nuoria, eikä heidän kohtaamistaan tarvitse jännittää. Heidän tehtävänään on auttaa, tukea ja neuvoa. Tarpeen vaatiessa he ohjaavat myös jatkohoitoon. Usein auttaa jo se, että on joku, jonka kanssa voi keskustella rauhassa ja käydä hankalia elämäntilanteita ja koettuja tunteita läpi. Joku saa apua kaverilta, joku vanhemmilta ja joku terveydenhuoltoalan ammattilaiselta. Olennaista on se, että tuo avuntarpeen esille. 

Mistä apua?

Nuorten mielenterveystalo on julkaissut omahoito-oppaan Vapaaksi viiltelystä, johon kannattaa tutustua. Omahoito-opas ei sulje sinulta mahdollisuutta ja oikeutta saada muutakin apua. Nuorten Mielenterveystalon sivuilta löytyy myös muita nuorille suunnattuja palveluita.

Mikäli viiltelystä puhuminen kasvokkain jonkun kanssa tuntuu vielä liian vaikealta, voit soittaa Mielenterveysseuran valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, jossa voit keskustella asioista nimettömänä. Näin voit harjoitella puhumista, ja saada myös lisää vinkkejä siihen, miten helpottaa omaa oloa. Kriisipuhelimen numero on: 09 2525 0111 ja puhelin on auki arkisin 09-07, viikonloppuisin ja pyhinä 15.00-07.00.

Sekasin-chat päivystää joka arkipäivä klo 9-24 ja viikonloppuisin klo 15-24. Siellä voit keskustella tilanteestasi anonyymisti chat-päivystäjän kanssa.

Nuortenlinkin neuvonnasta voit kysyä nimettömästi ja luotettavasti sinua askarruttavista asioista. Kysymyksiin vastataan viimeistään viiden arkipäivän kuluessa, mutta usein jo paljon aiemmin.  

Marja-Liisa Rissanen
Dosentti, FT, lehtori 
Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet

Hintikka J, Tolmunen T, Rissanen M-L , Honkalampi K, Kylmä J, Laukkanen  E. Mental disorders in self-cutting adolescents, J Adolesc Health 2009; 44(5): 464-467.

Rissanen M-L: Helping adolescents who self-mutilate. A practice theory. Doctoral Dissertation. Kuopio University Publications E. Social Sciences 176, 2009, Suomen Graafiset Palvelut Oy, Kuopio.

Rissanen M-L, Kylmä J, Honkalampi K, Hintikka J, Tolmunen T, Laukkanen E: Itseään viiltävän nuoren monet ongelmat, Suomen lääkärilehti 2006; 61(6): 547–551.

Rissanen M-L, Kekkonen V, Tolmunen T, Hintikka J, Laukkanen E: Social support prevents self-cutting. Unpublised manuscript, in process.

Rissanen M-L, Kylmä J,Laukkanen E: Descriptions of self-mutilation among Finnish adolescents: A qualitative inquiry, Issues Mental Health Nurs 2008; 29(2):145-163.

Rissanen M-L, Kylmä J, Laukkanen E: Parental conceptions of self-mutilation among Finnish adolescents, J Psychiatr Ment Health Nurs 2008; 15(3): 212-218.

Rissanen M-L, Kylmä J, Laukkanen E: Self-mutilation among Finnish adolescents: nurses’ conceptions, Int J Nurs Pract 2011; 17(2): 158–165.

Rissanen M-L, Kylmä J, Laukkanen E: A systematic literature review: self-mutilation among adolescents as a phenomenon and help for it – what kind of knowledge is lacking? Issues Ment Health Nurs 2011; 32(9): 575–583.