Etusivu » Tietopiste » Pikatieto » Heroiini

Heroiini

Mitä se on?

Opiaatit ovat oopiumunikosta saatavia erittäin vaarallisiksi luokiteltuja huumausaineita, jotka vaikuttavat keskushermostoa lamaavasti. Raakaoopiumista uutetaan morfiinia, josta voidaan valmistaa heroiinia. Suomessa esiintyvä heroiini on useimmiten erisävyisen ruskeaa tai valkeaa jauhetta. Heroiinia käytetään suun kautta, polttamalla, nuuskaamalla ja suonensisäisesti. Nykyään voidaan valmistaa myös synteettisiä opioideja.

Yleisimpiä opioideja huumekäytössä ovat heroiini ja buprenorfiini (esim. Subutex). Buprenorfiini on Suomessa laillisessa lääkekäytössä opioidiriippuvaisten hoidossa, mutta se on levinnyt myös laittomaan katukauppaan.

Miten se vaikuttaa?

Heroiinin vaikutus riippuu aina paljolti siitä, millaisessa mielentilassa ainetta käytetään ja kuinka kokenut käyttäjä on kyseessä.

Heroiini päätyy käytön jälkeen nopeasti verenkiertoon ja aivoihin. Käyttäjä vajoaa nopeasti omaan maailmaansa ja kokee suurta mielihyvää. Moni suurista kivuista kärsivä on jäänyt koukkuun heroiiniin sen kivunlievitysominaisuuksien takia. Myös unisuus voi olla vaikutuksena. Huonoja vaikutuksia ovat muun muassa pahoinvointi, sekavuus, ruokahaluttomuus, ihon kutina ja polttelu sekä pulssin ja verenpaineen lasku sekä hengityksen hidastuminen.

Opiaatteihin koukussa olevat käyttäjät eivät välttämättä hae aineiden käytöllä päihdyttävää vaikutusta, vaan tarvitsevat aineita saavuttaakseen normaalin olon ja pitääkseen vieroitusoireet loitolla.

Käytön riskit?

Heroiiniin kehittyy nopeasti voimakas riippuvuus. Lisäksi käyttäjän toleranssi eli sietokyky kasvaa, joten annoksetkin kasvavat. Toisaalta sietokyky myös alenee, jos ainetta on käyttämättä. Siksi jos jo lopettamassa ollut käyttäjä retkahtaa uudelleen piikittämään entisenkokoisia annoksia, yliannostuksen vaara on suuri. Yliannostusriskiä nostaa myös se, että heroiinin annostelu on erittäin vaikeaa, sillä aineen koostumuksesta ei voi olla varmuutta. Yliannostuksen seurauksena voi olla elintoimintojen lamaantuminen, kooma ja kuolema. Käytön lopettamisesta aiheutuvat vieroitusoireet voivat kestää jopa useiden viikkojen ajan.

Pitkäaikaisen käytön jälkeen käyttäjä voi saada muun muassa erilaisia verisuoni-, keuhko- ja tulehdussairauksia, ja hänen lisääntymiskykynsä heikkenee. Raskaudenaikainen käyttö vaarantaa sekä sikiön että äidin terveyden ja voi olla molemmille hengenvaarallista. Lapsi voi syntyä vammaisena ja heroiiniriippuvaisena.

Yksi pahimmista seurauksista heroiininkäytössä on itse riippuvuus. Aine on kallista, eikä käyttäjän elämään mahdu enää muuta kuin rahanhankinta annosten ostamiseksi. Rikokset ovat siksi yleisiä heroinisteilla. Käyttäjä voi jäädä koukkuun myös pistämiseen, jolloin puhutaan piikkikoukusta.

Miten riskejä voi vähentää?

Heroiini on erittäin vaarallinen huume, jonka vähäinenkään käyttö ei ole turvallista. Aineen koostumuksesta ei voi olla varma, joten annostelussa on noudatettava äärimmäistä varovaisuutta. Opiaattien käyttö yhdessä muiden lamauttavien aineiden kanssa on hengenvaarallista.

HIV, hepatiitti ja muut infektiot leviävät likaisten neulojen välityksellä. Tästä syystä onkin perustettu paikkoja, joissa jaetaan puhtaita välineitä käytettyjen tilalle. Muiden ihmisten ensiapu- ja elvytystaidot ovat myös tärkeitä yliannostustapauksissa. Yliannostus vaatii aina nopeaa lääkärinapua, joten heroiinia ei kannata käyttää yksin.

Opiaattivieroitukseen on tarjolla lääkehoitoa ja lääkkeettömiä menetelmiä, joita on tarjolla avo- tai laitoshoitona. Lisäksi tarvitaan terapiaa.

Dahl P & Hirschovits T (2005): Tästä on kyse – tietoa päihteistä. Helsinki: YAD Youth Against Drugs ry.

Halmesmäki, E (2003): Huumeet, lisääntyminen ja raskaus. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede, Helsinki: Duodecim. 525-531.

Harju, O (2004): Piikkikoukku – mitä ilmiön takana? Tiimi-lehti 1.

Hietalahti, A: Buprenorfiini päihdekäytössä. Päihdelinkki.

Holopainen A & Fabritius C & Salaspuro M (2003): Opiaattiriippuvuus. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K (toim.): Päihdelääketiede, Helsinki: Duodecim. 468-482.

NIDA (2005): Heroin abuse and addiction. National Institute on Drug Abuse Research Report. NIDA Publication Number 05-4165.

Seppälä, T (2001): Yleisimmin käytettyjä huumausaineita. Teoksessa Ulmanen, K (toim.) Suomi ja huumeet. Tietopaketti huumeista. 3. uudistettu painos. Irti Huumeista ry, Keskusrikospoliisi, Opetushallitus, Suomen Vakuutusyhtiöitten Keskusliitto, Stakes. Rauma: Kirjapaino West Point Oy.

YAD – Opioidit. Youth Against Drugs ry. Katsottu 3.3.2010.

33/2008: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä 33/2008 (3§): Korvaushoidon edellytykset. FINLEX@ Lainsäädäntö. Katsottu 4.3.2010.

289/2002: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä 289/2002 (3§): Korvaus- ja ylläpitohoidon edellytykset. FINLEX@ Lainsäädäntö. Katsottu 4.3.2010.

Oliko artikkeli mielestäsi hyödyllinen?
Ääniä yhteensä: 903