Lahjoita
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Digitaalinen pelaaminen

Digitaalisella pelaamisella tarkoitetaan pelaamista esimerkiksi tietokoneilla, pelikonsoleilla, älypuhelimilla ja tableteilla. Tässä yhteydessä sillä ei tarkoiteta rahapelaamista. Pelaaminen on yleinen harrastus ja ajanviettotapa: lähes kaikki nuoret pelaavat digipelejä ainakin joskus. Peleillä on tutkitusti monia hyviä vaikutuksia esimerkiksi kielelliseen kehitykseen, tilan hahmottamiseen sekä silmä-käsikoordinaatioon. Oikein valitut pelit (pelin ikärajat ja sisällöt huomioiden) kohtuullisesti pelattuna voivat tukea lapsen ja nuoren kehitystä ja oppimista. Ennen kaikkea pelaaminen on kuitenkin hauskaa ja useimmiten myös erittäin sosiaalista.

Mikä peleissä kiinnostaa?

Useimmat pelaajat kertovat pelaamisen tärkeimmäksi syyksi hauskanpidon, pelaamisen sosiaalisuuden sekä rentoutumisen ja arjesta irrottautumisen. Peleistä haetaan viihdettä, jännitystä ja uusia haasteita ja niissä voi luontevasti testata omia rajoja, leikitellä erilaisilla rooleilla sekä saada uudenlaisia kokemuksia. Sosiaalisuus ja yhdessä tekeminen on keskeinen tekijä pelikokemuksessa, nykyisissä peleissä sosiaalisuus on yhä suuremmassa roolissa. Pelaamiseen liittyvät yhteisöt voivat olla pelaajalle yhtä tärkeitä ja merkityksellisiä kuin mitkä tahansa muutkin yhteisöt.

Entä mikä niissä koukuttaa?

Jotta peli olisi kiinnostava, täytyy sen temmata mukaansa ja pitää pelaajaa otteessaan. Pelaamisen kannalta positiiviset asiat, kuten haastavuus, näyttävyys, kiinnostavat tarinat ja vuorovaikutteisuus ovat niitä ominaisuuksia, jotka tekevät pelistä koukuttavan.

Ongelmien kehittymisen kannalta pelin ominaisuuksien sijaan keskeisempää on pelaajan taustalla vaikuttavat yksilölliset riskitekijät. Ongelmallisen pelaamisen riskiä lisäävät esimerkiksi huono itsetunto, heikot sosiaaliset taidot, keskittymisen häiriöt sekä erilaiset mielenterveyden ongelmat, erityisesti masennusta.

Pelin ja pelaajan ominaisuuksien lisäksi mahdollisen peliongelman kehittymiseen vaikuttavat tilanne ja ympäristö. Jos pelaajalla ei ole muuta pelaamisen kanssa kilpailevaa tekemistä, voi pelaamisesta tulla ensisijainen tapa toimia ja käyttää aikaa. Kaverisuhteilla sekä pelissä että sen ulkopuolella on vaikutusta pelaamisen määrään. Ystävien puute voi olla yksi syy pelaamisen aloittamiseen ja sen jatkamiseen. Pelin kautta saadut kaverit voivat olla niin tärkeitä, että se vaikeuttaa pelistä irrottautumista.

Pelien maailma voi tarjota paikan paeta huolia tai yksinäisyyttä. Pakopelaaminen lisää selvästi riskiä ongelmalliselle pelaamiselle. Onkin tärkeää tunnistaa omat tavat toimia sekä löytää uudenlaisia rakentavampia tapoja käsitellä negatiivisia tunteita ja vaikeita tilanteita.

Milloin on syytä huoleen?

Liiallinen pelaaminen saattaa sekoittaa vuorokausirytmin ja heikentää hyvinvointia ja elämänhallintaa sekä syrjäyttää ystävistä, harrastuksista ja koulunkäynnistä. Se voi myös lisätä masennusriskiä. Pelaamisen liiallisuudelle ei voi määritellä tarkkaa aikarajaa. Aikaa keskeisempää on vaikeus hallita omaa pelaamistaan sekä pelaamiseen liittyvät haitat. Pelaamista voidaan pitää ongelmallisena, jos se vaikuttaa kielteisesti elämään, kuten ihmissuhteisiin, opiskeluun, terveyteen tai toimeentuloon.

Omaa pelaamistaan voi pohtia esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:

  • Pelaatko toistuvasti pidempään kuin aluksi suunnittelit?
  • Oletko ollut poissa töistä tai koulusta pelaamisen takia?
  • Hallitseeko pelaaminen jatkuvasti ajatuksiasi myös silloin, kun et pelaa?
  • Oletko laiminlyönyt omaa hyvinvointiasi pelaamisen takia?
  • Pakenetko toistuvasti huoliasi peleihin?
  • Ovatko läheisesi olleet huolissaan pelaamisestasi?
  • Tapaatko kavereita pelin/netin ulkopuolella?
  • Hallitsetko mielestäsi omaa pelaamistasi?
  • Onko pelaaminen pysynyt hauskana ja innostavana?

Kysymysten avulla kuka tahansa voi pohtia omaa pelaamistaan. Keskeistä on miettiä taustalla vaikuttavia syitä sekä niitä tekijöitä, jotka tekevät pelaamisen hallinnasta vaikeaa. Hyvä apuväline omien pelitottumusten hahmottamiseen on pelipäiväkirjan pitäminen.

Jos sinulle on herännyt huoli pelaamisestasi, kannattaa asiasta keskustella läheisen ihmisen tai ammattilaisen kanssa. Usein jo asian tiedostaminen ja itselle asetetut tavoitteet sekä ystävien ja läheisten tuki auttavat. Pelaamista ei yleensä ole välttämätöntä kokonaan lopettaa, vaan saada määrä sellaiseksi, ettei se haittaa muuta elämää. Nuorten kohdalla oppilas- ja opiskelijahuolto sekä nuorisoasemat tarjoavat tukea tilanteissa, joissa pelaamisen hallinta omin avuin tai läheisten tukemana ei onnistu. Auttavia tahoja löytyy Mistä apua? -osiosta.

Muistathan myös!

Etenkin paljon pelaavan kannattaa muistaa, että pelisuoritus heikkenee, jos pelaaja ei huolehdi omasta hyvinvoinnistaan ja palautumisestaan. Huolehdithan, että pelaaminen pysyy kohtuullisena ja elämässä on muutakin. Riittävät tauot, pelipisteen oikeanlainen ergonomia ja valaistus, kehonhuolto (esim. venyttely) ja etenkin riittävä uni edesauttavat hyvinvointia ja pitävät samalla pelivireen kunnossa.

Inka Silvennoinen
erityisasiantuntija, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry
www.pelitaito.fi

Lähteet

Griffiths, Mark D. 2016: Gaming Addiction and Internet Gaming Disorder. Teoksessa Kowert, Rachel & Quandt, Thorsten (toim.) The Video Game Debate: Unravelling the Physical, Social, and Psychological Effects of Digital Games. New York: Routledge, 74–93

Harviainen, J. Tuomas & Merilänen, Mikko & Tosavainen, Tommi (toim) 2014: Pelikasvattajan käsikirja.

Luhtala, Kaisa & Silvennoinen, Inka & Taskinen, Teresa 2011: Nuoret pelissä -tukiaineisto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.