Itsetunto

6.6.2017

Itsetunnossa on kyse itsen arvostamisesta. Se vastaa kysymykseen olenko minä hyvä, arvokas, hyväksytty ja riittävä. Itsetunto yhdistää käsityksen itsestämme (millainen minä olen?) siihen, millainen olisi tavoiteltava minä (millainen haluaisin olla?). Itsetunto kuvaa sitä, kuinka lähellä todellinen minä, jollaiseksi itsemme koemme, on sellaista minää, joksi haluaisimme tulla. Mitä lähempänä todellinen minä ja tavoiteltu minä ovat toisiaan, sitä parempi itsetunto.

Vaikka itsetunto vaikuttaakin hyvin yksilölliseltä asialta, se on mitä suurimmassa määrin sosiaalinen ilmiö. Itsetunto syntyy ja sitä ylläpidetään ihmissuhteissa. Muiden kanssa vuorovaikutuksessa saamme palautetta siitä, olemmeko riittävän hyviä ja hyväksyttyjä. Samoin käsityksemme tavoiteltavasta minästä (kyvyistä, ominaisuuksista, ulkonäöstä jne.) ovat paljolti kulttuurimme ja sosiaalisen ympäristömme tulosta.

Hyvä ja terve itsetunto

Hyvä ja terve itsetunto perustuu realistiseen minäkuvaan, joka ei ole liian kriittinen, vaan pikemminkin hieman optimistinen. Ei tarvitse olla mitään suurta tai ihmeellistä – se mitä olen, riittää.

Hyvässä itsetunnossa tärkeää on myös kokemus siitä, että on arvokas ja hyväksytty sellaisena kuin on, riippumatta mistään suorituksista, epäonnistumisista tai huonoista hetkistä, joita kaikille kuitenkin tulee elämän aikana vastaan.

Hyvä itsetunto ei ole ajatusta siitä, että on parempi kuin muut. Terve itsetunto ei myöskään horju siitä, että muut onnistuvat. Muiden onnistuminen ei ole itseltä pois.

Itsetunto muuttuu ja kehittyy koko ajan

Aiemmin ajateltiin, että itsetunto on varsin pysyvä, muuttumaton ominaisuus. Nykyisten tutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään, että itsetunnossa tapahtuu kehittymistä ja muutoksia läpi koko elämän. Itsetuntoon voi tulla kolhuja ja se voi kohentua missä tahansa elämän vaiheessa.

Lapsuuden kokemukset turvallisista ja rakastavista vanhemmista tai huoltajista luovat perustan itsetunnon kehitykselle. Nämä kokemukset vahvistavat perusvarmuutta siitä, että on hyvä ja rakastettava. Tällainen itsetunto ei helposti horju, koska perusvarmuus ja luottamus ovat olemassa.

Nuoruus on aikaa, jolloin ihmisessä tapahtuu monia muutoksia. Oma identiteetti on vasta muotoutumassa, ja kyvyt ja mahdollisuudet vastata lukuisiin uusiin haasteisiin kehittyvät vähitellen. Tutkimusten perusteella tiedetäänkin, että itsetunto on monilla nuoruudessa varsin alhaalla ja se on myös tavallista ailahtelevaisempi. Hyvä uutinen on se, että itsetunto kehittyy positiivisesti aikuisuuteen siirryttäessä. Kun muutokset ja uudet aikuisuuden roolit opitaan vähitellen hallitsemaan, tapahtuu kasvua ja käsitys omasta itsestä vahvistuu. Itsetunnosta tulee iän myötä myös vakaampi.

Itsetunto saa kolauksia epäonnistumisista, joita elämän aikana tulee väistämättä eteen. Kenenkään itsetunto ei myöskään ole panssari, joka kestää jatkuvia vaikeuksia, vastoinkäymisiä tai loukkauksia. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että itsetunto muuttuu samalla tavalla myös toiseen suuntaan.

Onnistumiset ja lisääntyneet taidot ja kyvyt rakentavat itsetuntoa. Tällaisia asioita voi löytyä koulusta tai harrastuksista, myös itsensä voittaminen jossain aivan uudessa tilanteessa kohentaa itsetuntoa. Kyse on pienistä onnistumisista, jotka vahvistavat myönteistä käsitystä itsestä.

Itsetuntoon liittyy myös tietynlainen kehämäisyys – hyvä itsetunto lisää todennäköisyyttä onnistua esimerkiksi opiskeluhaasteissa, onnistumiset puolestaan ruokkivat edelleen itsetuntoa. Vastaavasti epäonnistumiset voivat johtaa itsetunnon ja itseluottamuksen horjumiseen, mikä edelleen saattaa vähentää halukkuutta ottaa uusia haasteita vastaan epäonnistumisen pelossa. Usein kuitenkin yrittämättä jättämiset harmittavat jälkeenpäin enemmän kuin epäonnistumiset.

Tässä myös muilla ihmisillä on tärkeä rooli – jos epäonnistuminen on sallittua, sitä ei tarvitse pelätä. Hyvä itsetunto rakentuukin mukaan ottamisen, hyväksymisen ja kannustamisen kulttuurissa. Itsetunto tuntuu joltain meidän pään sisässä olevalta, mutta se tapahtuu osana niitä arkisia tilanteita, joissa kohtaamme muita ihmisiä. Voidaankin ajatella, että tuotamme itsetunnon toisillemme.

Onko itsetunto tärkeää?

Hyvä itsetunto on osa hyvää mielenterveyttä. Hyvä itsetunto on yhteydessä onnellisuuteen ja alhainen itsetunto alentuneeseen mielialaan ja masennukseen. Tutkimusten mukaan itsetunto on yhteydessä moniin muihinkin hyvinvointiin liittyviin asioihin, kuten terveellisempiin elintapoihin.

Itsetunnolla on myös rooli silloin, kun kohtaamme elämän vaikeuksia ja stressitilanteita. Ne, joilla on hyvä itsetunto, pärjäävät stressitilanteissa paremmin ja he ovat yleensä myös sinnikkäämpiä yrittämään uudestaan epäonnistumisten jälkeen.

Vaikka hyvä itsetunto onkin yhteydessä moniin hyviin asioihin, ei alhainen itsetunto jossain elämänvaiheessa tarkoita huonoa tulevaisuutta. Itsetuntoa voi halutessaan myös kehittää ja se muuttuu joka tapauksessa elämän aikana.

Milloin itsetunto on ongelma?

Heikko itsetunto on ongelma, jos yksilö itse kokee sen ongelmaksi. Jos heikko itsetunto tuntuu olevan esteenä sellaisen elämän elämiselle, mitä itse haluaisi tavoitella, voi itsetuntoa pyrkiä aktiivisesti parantamaan.

Tähän on monia keinoja, joista voi poimia itselle sopivimmat. Jotkut hyötyvät erilaisista itsehoito-oppaista tai harjoitteista, joiden avulla vahvistetaan positiivisia käsityksiä itsestä. Toisille paras tapa voi olla uusi harrastus tai jopa kaveripiirin vaihtaminen. Neuvoja ja vinkkejä kannattaa kysyä koulun tai oppilaitoksen kuraattorilta, psykologilta tai esimerkiksi Nuortenlinkin nettineuvonnasta ja Sekasin-chatista. 

Olli Kiviruusu
erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL