Lahjoita
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Sekakäyttö ja lääkkeiden väärinkäyttö

Sekakäytöstä puhuttaessa tarkoitetaan kahden tai useamman päihteen käyttöä yhdessä. Sekakäyttöä on esimerkiksi alkoholin ja lääkkeiden tai alkoholin ja huumeiden käyttäminen samaan aikaan. Alkoholi laskee usein kynnystä käyttää muita päihteitä, esimerkiksi kannabista. Päihteiden sekakäyttö voi olla tietoista ja tarkoituksenmukaista eri päihteiden yhdistelemistä, jolla tavoitellaan jotakin haluttua yhteisvaikutusta. Toisaalta eri päihteiden samanaikaista käyttöä voi joskus tapahtua sattumalta, vaikka siihen ei tietoisesti pyrittäisikään.

Yleisimmin väärinkäytettyjä lääkkeitä ovat muun muassa rauhoittavat ja unilääkkeet, ADHD-lääkkeet tai vahvat kipulääkkeet. Muille henkilöille määrättyjen lääkkeiden käyttö on väärinkäyttöä, samoin lääkkeiden käyttö päihtymistarkoituksessa. Myös lääkkeiden käyttöä suurempina annoksina tai eri tarkoituksiin kuin lääkäri on määrännyt, voidaan kutsua väärinkäytöksi. Lääkkeitä hankitaan väärinkäyttötarkoituksiin usein esimerkiksi kodin lääkekaapista tai kavereilta, mutta niitä voidaan pyrkiä saamaan myös kiertelemällä eri lääkäreiden vastaanotoilla tai katukaupasta. Lääkkeiden väärinkäyttö on usein osa sekakäyttöä.

Miten yleistä sekakäyttö on?

Suomalaisen väestön kattavan Huumekyselyn mukaan lähes viidesosa 15–24-vuotiaista on joskus elämänsä aikana käyttänyt päihteitä sekaisin. Tässä ikäryhmässä sekakäyttö on hieman yleisempää pojilla kuin tytöillä. Nuoriin kohdistuvien kyselytutkimusten mukaan peruskoulun 8.–9.-luokkalaisista viisi–kuusi prosenttia, lukiolaisista neljä prosenttia ja ammattikoululaisista kymmenen prosenttia on käyttänyt alkoholia ja lääkkeitä yhtäaikaisesti päihtymistarkoituksessa. Toisin kuin huumeiden sekakäyttö, alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäyttökokeilut sekä lääkkeiden väärinkäyttökokeilut ovat yleisempiä tytöillä kuin pojilla, joskin alkoholin ja lääkkeiden yhdistely on vähentynyt kaikissa nuorten ryhmissä.

Yhtenä syynä nuorten sekakäytön yleisyyteen lienee se, että monenlaisia päihteitä on nykyään varsin helposti saatavilla. Katukaupan lisäksi internetistä voi nykyään hyvinkin vaivattomasti tilata erilaisia päihteitä.

Miksi päihteitä käytetään sekaisin?

Erilaisia yhdistelmäkokeiluja tehdään muun muassa uteliaisuudesta tai jännityksen hakemisen vuoksi. Sekakäyttökokeilujen takana on hyvin usein sosiaalinen paine. Nuoret seuraavat toistensa esimerkkiä tai haluavat näyttää kavereille. Lisäksi huumeasenteet ovat muuttuneet suvaitsevammiksi, mikä osaltaan saattaa laskea kynnystä kokeiluihin.

Toisaalta sekakäyttökokeiluilla saatetaan etsiä nopeaa helpotusta ja ratkaisua omaan pahaan oloon, kuten ahdistukseen, masennukseen, paniikkihäiriöön tai univaikeuksiin. Päihteet voidaan nähdä pakokeinona myös muista vastoinkäymisistä tai vaikeilta tuntuvista asioista, kuten koulu- tai ihmissuhdeongelmista. Käyttäjä saattaa ajatella, ettei välttämättä ole niin väliä sillä, mitä käyttää tai kuinka paljon.

Joillekin nuorille käyttäjille on tyypillistä sattumanvarainen minkä tahansa aineiden käyttö sekaisin riippuen siitä, mitä tarjotaan. Osa nuorista taas on hyvinkin päihdetietoisia ja osaa tarkoituksella yhdistellä tiettyjä päihteitä hakien jotakin tavoiteltua yhteisvaikutusta. Kaveriporukoiden kautta opitaan erilaisia yhdistelytapoja.

Mitä riskejä sekakäytöllä on?

Päihteiden käyttöön liittyvät haitat lisääntyvät sekakäytön myötä. On erittäin vaikeaa arvioida minkälaisia vaikutuksia syntyy, kun kahta tai useampaa päihdettä käytetään samanaikaisesti. Sekakäytön vaikutukset saattavat olla ennalta arvaamattomia tai päihtymystila huomattavan voimakas. Käyttäytyminen voi myös yllättäen muuttua hallitsemattomaksi tai esimerkiksi aggressiiviseksi. Riskit joutua onnettomuuteen, saada myrkytys ja jopa kuolla kasvavat. Sekaisin käytettyjen päihteiden annostelu on jatkuvaa arpapeliä, sillä jo hyvin pientenkin annosten yhteisvaikutus saattaa olla hengenvaarallinen.

Näiden haittojen lisäksi lääkkeiden päihdekokeilut saattavat johtaa pysyvämpään väärinkäyttöön. Osa yleisesti väärinkäytetyistä lääkkeistä aiheuttaa riippuvuuden hyvinkin nopeasti. Riskiä lisäävät myös nykyään yleistyneet muuntohuumeet, joiden vaikutuksista ei välttämättä ole juurikaan tietoa.

Käyttäjä voi olla tietoinen riskeistä, mutta torjuu ne silti mielestään, eikä usko niiden osuvan omalle kohdalle. Harmittomalta tuntuva sekakäyttökokeilu voi kuitenkin johtaa säännölliseen päihteidenkäyttöön ja kroonistua päihdeongelmaksi.

Kati Kataja ja Karoliina Karjalainen
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL

Lähteet

Hakkarainen, P., Metso, L. & Salasuo, M. (2011): Hamppuikäpolvi, sekakäyttö ja doping. Vuoden 2010 huumekyselyn tuloksia. Yhteiskuntapolitiikka 76: 397–412.

Holopainen, A. (2003): Sekakäyttö. Teoksessa Salaspuro, M., Kiianmaa, K. & Seppä, K. (toim.): Päihdelääketiede. Duodecim, Helsinki, 446–452.

Kataja, K., Väyrynen, S., Hakkarainen, P., Kailanto, S., Karjalainen, K., Kuussaari, K. & Tigerstedt, C. (2016): Riskinotto, hallinta ja käyttäjäidentiteetit huumeiden sekakäytössä. Analyysi sekakäyttöepisodeista. Yhteiskuntapolitiikka 81(1): 43–54.

Karjalainen, K., Savonen, J. & Hakkarainen, P. (2016): Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet – Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992–2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 2/2016, Helsinki.

Puutio, P. (1997): Päihteiden sekakäyttö on nuoruusiälle tyypillistä. Promo 1: 7.

Raitasalo, K., Huhtanen, P. & Miekkala, M. (2015): Nuorten päihteiden käyttö 1995–2015. ESPAD-tutkimusten tulokset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 19/2015, Helsinki.

Salasuo, M., Vuori, E., Piispa, M. & Hakkarainen, P. (2009): Suomalainen huumekuolema 2007. Poikkitieteellinen tutkimus oikeuslääketieteellisistä kuolinsyyasiakirjoista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 43/2009, Helsinki.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Kouluterveyskysely 2015.

Väyrynen, S., Kataja, K., Hakkarainen, P., Kailanto, S., Karjalainen, K., Kuussaari K. & Tigerstedt, C. (2015): Säätelyä, kaoottisuutta ja itsetutkiskelua. Sekakäytön määritelmiä ja merkityksiä päihdetyön ammattilaisten ja käyttäjien tulkitsemana. Janus 23(3): 284-299.