Nuorten toiveet vanhemmille päihdekokeiluihin liittyen – kysely 2021

Nuortenlinkki toteutti Webropol-kyselyn maalis-huhtikuussa 2021. Kysely oli suunnattu 13-29-vuotiaille nuorille ja sen tarkoituksena oli selvittää nuorten ajatuksia siitä, mitä he toivovat tai olisivat toivoneet vanhemmilta tai muilta läheisiltä aikuisilta päihdekokeiluihin liittyen. Kysely oli käynnissä kahden viikon ajan ja siihen vastasi 122 nuorta. Vastaajista 51% vastasi olevansa 13-15-vuotiaita, 35% 16-17-vuotiaita ja 14% yli 18-vuotiaita.

Päihdekokeilut ja niistä kertominen vanhemmalle tai huoltajalle

Kysyimme nuorilta, olivatko he kokeilleet päihteitä. Vastaajista 64% oli kokeillut päihteitä, 29% ei ole kokeillut eikä aikonut kokeilla, 5% ei ollut kokeillut mutta ajatteli mahdollisesti kokeilevansa, 2% ei halunnut vastata kysymykseen. Päihteen kokeiluksi voitiin kysymyksessä mieltää sekä kertaluontoinen kokeilu tai pidempiaikainen käyttö.

Halusimme selvittää, kuinka moni vastaajista oli kertonut päihdekokeilusta omalle vanhemmalleen tai huoltajalle. Vastaajista 42% oli kertonut tai kertoisi omalle vanhemmalle päihdekokeilusta. Kyselyssä nousi esiin erilaisia syitä, miksi vanhemmalle tai huoltajalle haluttiin kertoa päihdekokeilusta. Näitä olivat muun muassa se, että kertominen tuntui nuoresta hyvältä ja nuori koki haluavansa olla rehellinen vanhemmalle. Vanhemman myös haluttiin tietävän kokeilusta etukäteen, siltä varalta, että jotain sattuisi. Nuori saattoi haluta myös tietää, miten vanhempi suhtautuu kokeiluun tai vanhempi oli mahdollisesti jo tiennyt satunnaisesta käytöstä. Nuori oli saattanut myös kertoa päihdekokeilusta jollekin muulle, kuin omalle vanhemmalle tai kertominen oli tapahtunut vasta jälkikäteen nuoren jo täysi-ikäistyttyä. Osa nuorista vastasi myös, että kokeilu oli tapahtunut oman vanhemman seurassa.

43% ei kertonut vanhemmalle omasta päihdekokeilusta. Syinä kertomatta jättämiselle nousi häpeän tunne sekä yleisesti pelko vanhemman reaktiosta tai seuraamuksista: vanhemman pelättiin huutavan, suuttuvan tai tilanteesta aiheutuvan kotiarestia tai muu rangaistus. Vanhempaa ei myöskään haluttu huolestuttaa, jonka vuoksi osa jätti kertomatta vanhemmalle päihdekokeilusta. Kertominen ei välttämättä tapahtunut nuoren aloitteesta, vaan esimerkiksi vasta nuoren jäätyä kiinni päihdekokeilusta. Vastaajista 15% ei halunnut vastata kysymykseen vanhemmalle tai läheiselle aikuiselle päihdekokeilusta kertomisesta.

Miten vanhemman toivottiin suhtautuvan, jos nuori kokeilee päihteitä?

Vastaajat saivat valita halutessaan useita vaihtoehtoja, jotka kokivat tärkeinä tilanteessa, jossa nuori kokeilee päihdettä. Tärkeimmiksi asioiksi vastausten perusteella nousivat vaihtoehdot; ettei vanhempi olisi nuorelle vihainen (76% vastaajista), että vanhempi kertoisi nuorelle välittävänsä (66% vastaajista) ja ettei vanhempi olisi pettynyt nuoreen (59% vastaajista). Tärkeinä asioina esiin nousivat myös keskustelun sekä avun saamisen ja hakemisen tukeminen. Vastaajista 37% piti tärkeänä, että vanhempi keskustelisi nuoren kanssa, miten kyseiseen tilanteeseen on päädytty ja mitkä olivat nuoren syyt käyttää päihdettä. Vastaajista 35% piti tärkeänä, että vanhempi keskustelisi nuoren kanssa päihteiden vaikutuksista ja käytön riskeistä. Vastaajista 27% toivoi vanhemman auttavan nuorta tai auttaisi hakemaan apua tilanteeseen.

Muita asioita, mitä nuoret toivat vastauksissaan esille, liittyivät vanhemman reaktioon (ettei vanhempi huutaisi ja tuomitsisi) sekä ilmapiirin sallivuuteen kotona (ettei nykypäivänä pelättäisi kaikkea). Vanhemman toivottiin myös kertovan omista kokemuksistaan päihteidenkäyttöön liittyen ja lisäksi toivottiin, että vanhempi muistuttaisi nuorta siitä, että asiat järjestyvät. Vanhemman toivottiin hyväksyvän tapahtuneen ja auttavan nuorta vähentämään käyttöä.

Minkälaista suhtautumista nuoret toivovat vanhemmalta, jos nuori kysyy päihteistä?

Nuorilta kysyttiin myös päihteistä puhumiseen liittyvistä asioista. Nuorilla oli mahdollisuus valita useampi itselle tärkeä vaihtoehto sekä kertoa avoimesti toiveitaan. Kysyttäessä, mitä asioita nuoret pitivät vanhemman suhtautumisessa tärkeinä silloin, kun nuori kysyy vanhemmalta päihteisiin liittyvistä asioista, enemmistö korosti vastausvaihtoehtoa, että aikuinen vastaisi nuoren kysymykseen totuudenmukaisesti (82% vastaajista). Vastaajista 68% toivoi ettei aikuinen kyseenalaista sitä, miksi nuori haluaa kysyä päihteistä ja 54% toivoi aikuisen suhtautuvan vakavasti nuoren kysymykseen eikä vähättelevän sitä. Vastaajista 45% toivoi että aikuinen selvittää vastauksen kysymykseen, mikäli ei osaa siihen vastata ja 36% toivoi aikuiselta rohkaisua päihteisiin liittyvistä asioista kysymiseen.

Nuorten ajatuksissa selvästi korostuivat, että aikuisen puolelta nuoren vähättely ja kyseenalaistaminen, miksi päihdeasioista halutaan keskustella sekä sallittujen puheenaiheiden rajaaminen aikuisen toimesta olivat toimimattomimpia keinoja nuoren kanssa kommunikointiin päihdeasioista.

Miten nuoret kokivat missä ja miten päihteistä tulisi keskustella nuoren kanssa?

Nuorilta kysyttäessä missä ja miten päihteistä olisi luontevinta keskustella, oli vastauksissa jonkin verran hajontaa. Tähän mahdollisesti voi vaikuttaa se tosiasia, että tapoja keskustella on erilaisia ja on yksilöllistä, minkälainen tapa keskustella toimii kenenkin nuoren kohdalla. Nuorella oli myös mahdollista valita useampi itselleen mieleinen vaihtoehto.

Vastaajista 50% keskustelisi mieluiten kahden kesken aikuisen kanssa, samalla kun tehdään jotain tavanomaista. 44% vastaajista piti tärkeänä kahden keskeistä keskustelua rauhallisessa tilanteessa (koti, kouluterveydenhoitajan vastaanotto). Vastaajista 40% voisi keskustella päihteistä porukalla niin, että tilanteessa olisi useampi nuori ja yksi/muutama aikuinen (luokka, nuorisotalo). Vastaajista 40% nosti esille nimettömästi keskustelun (netti, puhelin). 39% vastaajista halusi, että aikuinen aloittaa keskustelun ja 16% oli sitä mieltä, että nuori itse aloittaa keskustelun. Lisäksi vastauksista nousi esiin ajatus siitä, että nuori tulee kohdata yksilönä, myös keskustelutilanteen ja -tyylin suhteen.

Päihteiden tarjoaminen nuorelle

Kyselyyn vastanneista 75% oli ollut tilanteessa, jossa heille oli tarjottu päihteitä. 25% nuorista vastasi, ettei heille oltu tarjottu päihteitä. Kysyttäessä, oliko päihteistä vaikea kieltäytyä, 20% vastaajista kertoi kokevansa kieltäytymisen vaikeaksi ja 50% ei mieltänyt kieltäytymistä vaikeaksi. Osa ei halunnut tai osannut vastata kysymykseen.

Kysyttäessä mikä nuorten mielestä vaikuttaa kieltäytymisen vaikeuteen, toivat nuoret esille muun muassa, että toisista päihteistä on helpompi kieltäytyä kuin toisista, ryhmäpaineen vaikutuksen siihen, että on hankala sanoa ei, pelko porukasta putoamisesta, mikäli kieltäytyy päihteistä. Lisäksi esille nostetiin tilannesidonnaisuus esimerkiksi juhlatilanteissa, sekä olemassa olevan riippuvuuden vaikutusta kieltäytymisen hankaloittajana. Osa nuorista ei osannut sanoittaa, mikä kieltäytymisestä tekee hankalaa, mutta ajattelivat sen olevan haastavaa. Vastauksissa nousi myös esille, kun on uskaltanut kieltäytyä päihteistä, on myös niiden tyrkyttäminen loppunut. Vastauksista nousi esiin myös tilanteita, missä vanhempi oli tarjonnut päihteitä, jolloin kieltäytyminen oli koettu mahdolliseksi.

Nuoria pyydettiin myös valitsemaan itselleen tärkeitä vaihtoehtoja, jotka auttaisivat kieltäytymään tai vähentämään päihteiden käyttöä. Vastaajista 46% piti tärkeänä, että lähipiirissä ei käytettäisi päihteitä. 40% vastaajista kokisi tärkeäksi saada vertaistukea toisilta samassa tilanteessa olevilta nuorilta. 25% toivoi enemmän faktatietoa päihteistä. Vastaajista 21% kokisi heitä auttavan kieltäytymään päihteistä tai vähentämään niiden käyttöä, jos nuoren kanssa puhuttaisiin enemmän päihteistä tai päihteettömyydestä. Muita päihteistä kieltäytymisessä auttavia asioita, joita nuoret toivat esille olivat esimerkiksi huonojen esimerkkien näkeminen omassa elämässä, se että perheessä ei käytettäisi päihteitä, seurausten tiedostaminen ja omien päätösten perustaminen niihin, vahvuus kieltäytyä, kiinnostus urheiluun ja terveellisiin elämäntapoihin sekä parempi psyykkinen vointi.

Onko kaveripiirillä vaikutusta päihdekokeiluihin?

Vastaajista 52% kertoi kaveripiirillä olevan vaikutusta päihdekokeiluihin ja 33% vastaajista ei kokenut kaveripiirillä olevan vaikutusta. 15% ei osannut sanoa, oliko kaveripiirillä vaikutusta päihdekokeiluihin vai ei.

Kysyttäessä mitä vaikutuksia kaveripiirillä päihdekokeiluihin oli, nostivat nuoret esille yllyttämisen ja että kun kaverit aloittivat käytön, niin aloitti nuori myös itsekin. Päihteiden käytön sosiaalinen paine nousi vastauksissa esiin, sekä ulkopuolisuuden pelko, mikäli jättäisi käyttämättä. Nuori saattoi kokea itsensä tylsäksi, jos ei juo, vaikka muut juovat. Päihteidenkäytöllä haettiin myös muiden hyväksyntää. Nuoret sanoittivat vaikutuksia myös niin, että kun ympärillä käytetään päihteitä, se tarttuu kuin virus ja että mielenkiinto herää, kun näkee miten päihteet vaikuttavat muihin. Yleisesti ottaen ajateltiin, että kaveriporukassa haetaan hyväksyntää päihteiden käytöllä ja että porukassa päihteitä on helpommin saatavilla. Esille nousi myös se, että kaveriporukka voi olla suojaava tekijä, jos omassa porukassa ei käytetä päihteitä tai painosteta siihen.

Mitä nuoret toivovat vanhempien tai aikuisten tietävän päihdekokeiluihin liittyen?

Kyselyyn vastanneiden nuorten ajatuksia siitä, mitä he toivoisivat vanhempien tai muiden aikuisten tietävän päihdekokeiluihin liittyen:

Kokeilu ei tarkoita sitä, että nuoresta tulee päihderiippuvainen tai että alkaisi käyttämään vahvempia aineita

Nuorten päihteettömyydestä pitäisi puhua enemmän ja sitä pitäisi tukea

Ikäluokissa on paljon eroja. Osa ysiluokkalaisista lähtee viikonloppuna pulkkamäkeen ja osa ryyppäämään

Välillä haemme sitä, että joku aikuinen huomaisi meidät ja saisimme kokea välittämistä

Päihdekokeilu ei ole maailmanloppu ja kuuluu nuoruusikään

Nuoret haluavat vanhemmilta apua, eikä sitä aina omilta vanhemmilta saa

Aikuisten pitää jollain tavalla tietää, että nuoret kokeilevat päihteitä kaveripiirissä

Aikuisetkin on itse varmaan nuoruudessa kokeilleet, niistä kokeiluista olisi kiva tietää

Myötätuntoinen keskustelu on parempaa kuin kertoa riskeistä

Päihteiden kokeilu alkaa usein alaikäisenä, jolloin vanhemmat voisi tukemalla ja ymmärtämällä vaikuttaa lastensa käytökseen

Kehittävä keskustelu on parempi kuin rangaistus

Päihdekokeiluista ei pitäisi suuttua. ”Ylireagoinnilla” lisätään nuorten halua kokeilla, kun aiheesta tehdään tabu

Nuorta ei voi täysin estää käyttämästä, jos hän on niin päättänyt tehdä, vaan nuori menee salaa jonnekin ja käyttää. Parempi olisi voida puhua vanhemmalle, niin että vanhempi tietää missä nuori on ja se olisi turvallisempaa

Luottamuksellinen ilmapiiri on tärkeää