Aivot solmussa

Nimimerkki: outolintu (14)

Mulla on ollu masennus sen verran kauan, etten kunnolla muista aikaa, kun mulla oli hyvä olla. Mua kiusattiin ala-asteella ja pahinta siinä on se, että mun silloinen paras kaveri oli se kiusaaja.

Mua on muun muassa lyöty kivellä päähän ja uhkailtu ja varastettu jotain tavaroita. Mua tosissaan pelotti mennä kouluun. Mä pelkäsin jokaista päivää ihan helvetisti, pelkäsin kävellä kotiin sen kans, mut kävelin silti, koska se kuitenkin oli mun paras kaveri enkä halunnu jättää sitä. Se jatku ja jatku, kunnes lopulta sain avattua suuni ja kerroin äitille siitä.

Kiusaaminen jatku taas vitosella. Tällä kertaa siinä oli vaihdellen 2 ihmistä mukana. Joskus ne kiusas ja joskus ei. Ne saatto ekana päivänä olla mun maailman parhaita kavereita ja toisena päivänä ne vihas mua yli kaiken.

Tiiän, että tää voi vaikuttaa mun mielenterveyteen, mut en uskalla sanoo mitään, ku ajattelen koko ajan, ettei se kiusaaminen nii paha ollu tai se ei kiusannu tarpeeks, et se vaikuttas siihen.

Kutosen keväällä mä jostain syystä halusin kokeilla, et miltä tuntuu viillellä. Halusin tietää, mitä se herättää mussa ja ei se pahalta tuntunu. Siihen se jäi seuraavan puolen vuoden ajaks, mutta sitten mun pää alko täyttyä itsetuhosista ajatuksista ja aloin viillellä säännöllisesti lähes joka päivä. Olin koko kesän ihan hukassa ja vietin sen periaatteessa pelkästään pimeessä huoneessa kuunnellen surullista musiikkia, koska musiikki on aina auttanu mua.

Samoihin aikoihin halusin kans tosi kovaa tappaa itteni. En vieläkää ymmärrä, miten pari laulua pystyy estämään itsemurhan tekemisen, mutta niin vaan tapahtu mun kohalla.

Talvella masennus lieveni ja itsetuhoset ajatukset siinä samalla. Olin joskus jopa melko ilonen. Muistan, et aloin joskus itkee ilosta sen takia, että mulla menee nyt niin hyvin. Se ei kauaa kestäny.

Viime kuussa mulla alko taas mennä huonosti. Koulunkäynti ei kiinnostanu, mun energia oli nollassa, vihasin itteeni ja halusin kuolla. Pitkälti ainoo ajatus, jota ajattelin oli, et miten mä tappaisin itteni. Ja tällä linjalla mennää edelleen.