Miten päihteet pilasi mun tulevaisuuden

Nimimerkki: (17)

[Tarinassa on sisältövaroitus: sisältää ahdistavaa sisältöä]

Mun lapsuus oli todella kakspuolinen. Samalla kun kaikki oli hyvin niin elin pelossa. Vanhemmat riiteli, puoli veljen huumeiden käyttö ja koulukiusaaminen. Ei se silloin muhun vaikuttanut paitsi että aloin itsenäistyä jo silloin. Mulla oli jo sillon tosi selvä adhd vaikka mut diagnisoitiin vasta 16v. Mul oli sen takii vaikeeta koulussa ja opettajatkin kiusas mua se takia.

Muistan vahvasti kuin 9 vuotiaan iskä lähti kotoa paniikissa veljen puhelun jälkeen yöhön. Seuraavana aamuna sain tietää että melkeen menetin veljen huumevelkojen takia ja että isä pelasti sen. Parin viikon jälkeen veli muutti meidän autotalliin puoleksi vuodeksi. Mun veli oli sillon väkivaltanen, pelkäsin sitä ja opin vahvasti tunnistamaan poltetun pirin hajun, sitä se sillon käytti. Vaikka en tiennyt mitä huumet oikeasti oli päätin etten ikinä koske niihin, noh kyllä se lupaus pari vuotta kesti.

12 vuotiaana aloin oireilemaan syömishäiriöstä ja mun käytös muuttu paljon reaktiivisemmaks ja must tuli väkivaltanen. Sillon mua myös hakattiin koulussa tosi paljon ja mä masennuin. Kesällä 21 join ekat kännit. En ikinä unohda sitä hetkee ku kaikki hiljeni hetkeksi ja todellisuus ei sattunut niin paljon. Ja sitä tunnetta oon eri tavoin hakenut siitä lähtien. Kohta tuli myös viiltely joka tavallaan toimi samallailla, se kipu. Olin tullut yläasteelle jossa mua kiusattiin niin paljon et mä istuin koulupäivät vessassa piilossa. Ei mulla kavereita ollut niin mä join yksin niin et pystyin mennä kouluu.

tammikuussa 22 yritin ekaa kertaa itsaria. Olin juonut viinapullon ja ottanu lääkeitä. Sillon mun vanhemmat huomas mun arpiset kädet ja mut pakotettiin psykiatriaan. Ja myöhemmin samana vuonna jouduin ekaa kertaa suljetulle ja lopetin kahdeks vuodeks juomisen. Sen osasto jakson jälkeen suljettu oli mulle kuin toinen koti. Ramppasin kodin päivystyksen ja suljetun kierettä melkein viikottain ja aina mut heitettiin ulos. Milloin psykoosista, im yrityksestä, tikki reissu, ya tai väkivaltasuudesta. Ja 15 vuotiaana sain bpd diagnoosin. Ja aloin olemaan vähemmän osastolla ja pääsin dkt terapiaan. Sen aikana aloin ymmärtää miten mun pää toimii. Tavallaan hyvä asia mutta teki myös tosi kivuliaan itsetietoisuuden. 16 v synttäreinä avasin korkin vaikka tiesin tasantarkkaa mitä käy. No viikon putki siitä tuli, mut sillon oli tarpeeks aikasta lopettaa. Ja jotenkin pystyin hetken normaaliin juomiseen sen jälkeen.

Mutta kohta mä aloin juomaan ja paljon. Sitte tuli mukaan benzot. Olin saanut niitä ennen sairaalassa joten tiesin miltä ne tuntuu. Samalla tuli mukaan pilven poltto. Join eka noin 3 kertaa viikossa ja sitten joka päivä. Mä olin saanut uuden kaverin ja samalla silloin ainoa. Se jätti mut päihteiden takia. Silloin mietin et ehkä mun pitäis lopettaa mut olin liian syvällä siin paskas. Aloin käyttää kamaa viel enemmän benzoi, subui, kodeiinia, oxy, pilvee, gaboia, lyricoita ja väärinkäyttäny mun adhd lääkeitä. Varastin opiodit, lyricat ja gabat isältä. Mutta mua ei siinä vaihees enää kiinostanu. Join jokaikinen päivä puolikkaan viinapullon aamul. Kukaan ei tietänyt tai huomannu. Paitsi mun yks paraskaveri jonka kaa ryypäsin viikottain mut join sen seuras myös salaa. Sain ekan hengityslaman subuista ja beneistä mut seuraavana päivänä jatkoin samaa menoo. Siinä pisteessä mietin et mielummin kuolen kun lopetan. Mä heräsin joka aamu viekkareista, sänky hiestä märkä, tärinät, harhat, krampit, kouristukset mut siitä huolimatta mä jatkoin. Mä join ja käytin niin et pääsin sängystä ja niin et pystyin toimii. Sit mä (nyt 3 kuukautta sitten) jäin kiini ku tulin kotii ja olin juonu 2 viinapulloo. Mun vanhemmat sano mua vaan itsekkääks paskaks ja et ei mul ongelmaa oo. Sen jälkeen jatkoin juomista mut vähensin kaman vetämistä kosk en voinnu kokonaan lopettaa. Mä olin nii väsyny tähä vitun addiktioon ja halusin katkolle, en päässy sanottiin et pärjäile. No mä join kun et huomista ollu ja mun parhaan kaverin poikkis raiskas mut kauppakeskuksen vessassa. Kytät tuli, olin puhaltanut 2,6 ja päädyin suljetulle. Alotin antabuksen mut alotin kaman käytön taas. Nyt kuukaus ton jälkee lopetin antabuksen ja juonu taas ja käyttäny loleja. En halua enää apua. En osaa lopettaa. Oon kaman/alkon takia varastanu, myyny itteeni. Ja sit mut on raiskattu, hyväkskäytetty, mä oon ollu väkivaltanen, mut on hakattu, satuttanu itteeni ja menettäny läheiset ja muun elämän sen takia mut en mä kuitenkaa osaa lopettaa enää. Asun mun vanhempien kaa mutta suhde niihin on tosi kaukane ku mä oon eristäytyny niistä päihteiden takia ja sen takii riidellään paljon.

Jos voisin mennä taaksepäin en ikinä olis käyttäny. Mut en mä tiiä miten mä muuten olisin pystyny käsittelee
tunteita ja paeta todellisuutta. Tää on tosi tiivistettynä kerrottu mut jos joku ymmärtää lopettaa ennen kun menee liian pitkälle, niin hyvä.

Mä tiedän että mulla on addiktio, epävakaa ja adhd. Ja ne todella menee yhteen toistensa. En kiistä sitä mutta en jaksa tehä asialle mitään

Mä en nää tulevaisuutta missä oon selvinpäin. Täytän kuukauden päästä 18 ja muutan omaan kämppään ja alotan amiksen. Omas kämpäs en oo kenenkään jaloissa ja kenelläkään ei oo sanomista mun juomisesta tai käytöstä. Outoo et täytän 18, mun ei pitäny elää ees 13 vuotiaaks.