Yksinäisyyden tajuaminen

Nimimerkki: Eksynyt (18)

Sydämeen sattuu. Tunne ei ole kipua vaan puristava tunne rinnassa. Se vaikeuttaa hengitystä ja saa ajatukset sekaisin. Ajatukseni leijuvat pääni ympärillä ja en saa niitä kiinni, vaikka yritän kädelläni saada otteen. Etäisyys parhaan ystäväni kanssa on suurempi kuin koskaan.
Tänä aamuna hän ensimmäistä kertaa somepostauksessaan sanoi parhaaksi ystäväkseen jonkun toisen. Se satutti, syvemmälle kuin olisin uskonut. Olen tietenkin huomannut heidän lähentyvän viimeisen puolen vuoden aikana. Lisäksi asun eri paikkakunnalla hänen kanssaan, joten kai se oli ihan luonnollista, että tiemme erkanivat. Haluaisin olla onnellinen, että hänellä on siellä uusia ystäviä, joille jakaa murheitaan. Mutta minulle hän oli ainoa. Ehkä jäin häneen liikaa kiinni, kun hän siirtyi eteenpäin elämässään.
Elämässäni on muitakin kavereita, mutta he ovat kanssani välillä täysin eri aallonpituudella. Haluaisin jonkun, jonka kanssa nauraa aidosti. Jonkun jolle kertoa, että tänään voin oikeasti huonosti. Mutta nyt kynnys kertoa muille on korkea. Ja pelkään, että se nousee.
Kirjoittaminen ja musiikin kuuntelu helpottavat. Sen takia halusin laittaa tämän tarinan tänne, että on joku, jolle jakaa ajatuksia. Toivon sinulle myös kaikkea hyvää, joka luet tätä tekstiä. Joskus pelkkä ajatuksen voima voi antaa tukea ja lohtua.