Yksin

Nimimerkki: Yksinäine (12)

Moi, mä kirjotan tähän mun elämästä joka on just nyt menossa. Oon siis tyttö Oulusta ja oon aina ollu aika yksin, varsinkin nyt kun jätin mun feikkikaverin. Se siis oli semmonen et valehteli kokoajan ja oli ylimielinen, se väitti mua muka sen parhaaks kaveriks vaikka joskus haukku mua.
Esim kerran se vaa oli sillee sopisit ton yhen pojan kaa yhtee jos oisit laihempi. Mä tiiän itekki että mulla on vähän ylipainoa, ja oon vähän ehkä kehittyneempi kun jotkut mun ikäset. Eli siis mun kaikki kaverit on aina ollut tai on paljastunu feikeiksi. Mul on ollu iha 10-11-vuotiaasta saakka paljon itsetuhoisia ajatuksia, mut mulla ei oo masennusta, ja tiiän itekki et mulla on vielä paljon elettävää.
Mul on ollu parin vuoden ajan joku julkkis, jota oon fanittanu. Esim nyt fanitan BTS:sää. Musta kokoaja tuntuu että ne ainoot ihmiset jotka auttaa mua rakastamaan jonkun verran itteeni ja muita enemmän. Muutenki ne saa mut aina iloselle tuulelle. Mut siis mua pelottaa et jossain vaiheessa mun tilanne menee pahemmaks ja oisin kirjaimellisesti yksin, myös mua pelottaa että mulle todettaisiin masennus.
Mä oon yrittäny laihuttaa pari kertaa, mutta en oo oikein koskaa onnistunu siinä. Oon yrittäny laihuttaa siis sillee et syön vähmmän ja urheilisin enemmän. En siis sillee et en söis mitään. Mulla ei oo ketään jolle puhua näistä asioista ja se ahistaa mua. Mun vanhemmat on rakastavia ja siskot myös, mut en vaa kykene puhumaan niille mistään. Enkä halua mennä kouluterkkarille ku se kuitenki kertois aina vaa vanhemmille.
Mua ei kiusata koulussa enää oikeestaan, paitsi pojat, jotka aina on semmosii et jotai huutelee. Mua kiusattiin 3-luokalla ku oli yks poika joka kokoajan haukku mua jollain tavalla läskiks. Välillä tunnen itteni tosi onneliseks mut välillä taas tekis mieli tappaa suunnilleen itteni. Yritän jaksaa itteni kanssa nyt siihen ku pääsen yläasteelle eri kouluun, mut sitä ei tiiä että mihin mun tilanne menee, toivon että parempaan suuntaan.