Viiltely, alkoholi, tupakka ja huumeet

Nimimerkki: Broken Alone (13)

Nuo kaikki asiat koskettavat elämääni jollain tapaa ja ajattelin nyt kertoa siitä teille.

Viiltely alkoi 12-vuotiaana, melkeinpä heti isän kuoleman jälkeen. En aluksi uskonut isän kuolleen, kunnes hautajaisissa vasta lopullisesti älysin, ettei tuhkauurnassa olevat tuhkat voineet olla kenenkään muun kuin isän. Sinä iltana itkin ja ja tuijotin mattopuukon terää, siinä sitten mentiin. Ensimmäinen, toinen, kolmas, kunnes en enää tuntenut mitään. Käteni menivät turraksi. Siinä sitten makasin vain seuraavaan aamuun.

Seuraavana päivänä olin poissa kotoa ja koulusta. Menin kaverini asunnolle ja ryyppäsin siellä. Aloitin koulun uudestaan, ryyppäsin, viiltelin ja lopulta haksahdin tupakkaan. Painoni alkoi laskea sairaalloisesti.

Ystäväni ei alkuunkaan pitänyt alkoholinkäytöstäni ja koitti lopettaakkin sen, mutta ei onnistunut. Siitä hän vasta kiivastuikin kun sai kuulla tupakan poltostani ja kieltäytyi heti alkuunsa sen välittämisestä minulle. Vein salaa äidiltä askeja ja piilotin ne varmoihin piiloihin.

Kun tauotin tupakan kuvioihin tuli huumeet. Isoveljeni avasin silmäni kuukauden käytön jälkeen, enkä sen jälkeen ole niihin koskenutkaan.

Muut pätevät kyllä.

Lopuksi teille jotka painottelette viiltelyn ja kaiken tuollaisen välillä:

Älkää alottako sitä. Ne arvet seuraavat teitä hautaan asti.

Te jotka viiltelette: Koittakaa lopettaa se. Se ei oo whorttia!