Vihdoin onnellinen

Nimimerkki: Selviytynyt (21)

Täällä on niin monia negatiivisia tarinoita. Ajattelin siis kertoa omani jotta näette, että elämässä voi myös tapahtua hyvää.

Noin pari vuotta sitten tyttöystäväni jätti minut. Tunsin itseni petetyksi. Tunsin olevani yksin. Mikään ei auttanut tilaani. Yritin kaikkea helpottaakseni oloani. Yritin puhua ystävälle, psykologille, yritin keskittyä harrastuksiin, yritin kaikkea. Mikään ei auttanut. Kaksi edellistä suhdettani päättyivät aika nopeasti tämän takia ja ajattelin, etten tule koskaan selviämään tästä. En pystynyt keskittymään mihinkään. Koulussa pidin yllä iloista ilmettä ja hymyilin paljon, mutta oikeasti olin murtunut, surullinen ja yksinäinen. Kukaan ei tiennyt siitä ja ajattelin, että se on parempi näin. Ajattelin, että jos en pääse tästä mihinkään niin olkoon näin…

Eräänä päivänä tapasin erään tytön. Ajattelin iskeä keskustelua aikaiseksi hänen kanssaan ja kuinka ollakaan, me ystävystyimme. Suureksi ihmeeksi koin sen, että pystyin olemaan normaali tämän tytön seurassa. Kuka olisikaan arvannut. Hänen seurassaan en tunne olevani yksin. Hänen seurassaan olin onnellinen ja olen vieläkin.

Vaikka elämässä on vaikeita hetkiä niin vielä ne helpottavat. Uskokaa pois. Jaksakaa elää ja yrittää. Vaikka edessä on ylämäki, niin sen jälkeen alkaa helppokulkuinen alamäki.