vähän kaikenlaista avautumista

Nimimerkki: Joku (13)

Joo, siis. Ihastuin 5lk yhteen kaveriini, vaikkakaan en silloin myöntänyt sitä itselleni. Silloin ”pakotin itseni ihastumaan johonkin toiseen henkilöön, joka voi toki myös johtua siitä, että en myöntänyt ihastustani itselleni. Nyt kun olen myöhemmin miettinyt, niin se oli aluksi sellaista ihailua, ja tässä on nyt sitten käynyt niin, että se ihastus on vaan kasvanut. Jossain vaiheessa se on vähentynyt, mutta sitten sitä on tullut lisää.

Yläasteelle mennessä iso osa kavereistani, myös tämä henkilö meni eri luokalle, ja aloin olemaan yksin suurimman osan välkistä, tosin ei silleen, koska haluan olla aika paljon yksin. Ne välkät jolloin olen ollut muitten kanssa on tuntunut tosi upeelta. Mutta joo, tämä henkilö on ollut pitkään poissa koulusta, ja sitten ”ihastuin” toiseen henkilöön, mutta sitten hän tuli takaisin kouluun, ja tunteet purskahti niin että. Siis olin sitten hänen ja parin muunkin vanhan luokkalaiseni (ja kaverini kanssa), ja sitten se toinen ”ihastus” vaan jäi sivuun, ja olen nyt lähiaikoina vaan ajatellu häntä. Että se vitosluokan (jolloin tapahtui vähän kaikkee) semmonen ihastus, josta ei edes tiennyt/tajunnut/myöntänyt on vaan kasvanut sellaiseksi että ajattelen vaan koko ajan häntä.

Anteeksi, tää on nyt vähän tälläistä höpöttämistä multa, mutta kun olin vaan ollut lähinnä yksin, niin kun näin hänet niin tuntui, kuin jotkut ”palat” olisivat loksahtaneet paikoilleen. Siis silloin vitosella olin paljon hänen kanssaan, ja siis muistelen näitä hetkiä oikeesti tärkeinä hetkinä. Siis en uskalla kertoa, mutta ajattelen häntä oikeasti tosi paljon, ja tuntuu että pitäis (ja haluisinkin) kertoo näin vähän päälle kahden vuoden ihastuksen jälkeen. Mutta joo, kiitti oikeesti että jaksoit lukee tän.