Uhkapelaaminen

Nimimerkki: Moaker (26)

Mä oon jo suht vanha mies, mut tää tarina sai alkunsa kun mä olin teini.
Jos sä pidät silmät kiinni ja korvat auki, sä tiedät missä sä oot. Mutta silmät kiinni sä et ikinä tiiä mihin sä oot menossa.
Olin teinipoika jotain 16v, ruokakauppojen pelikoneiden ääressä kattomassa kun kaverit pelas loput rahansa, itekkin pelasin kaiken mitä löyty, pyysin vanhemmilta lisää ja joskus kävin myös niiden lompakoilla. Teini-ikä oli tosi harmitonta aikaa, ei ollu vuokranmaksuja tai ruoan suhteen pelkoa. Voit mennä kotiin siellä aina oli jotain. Tulin hyvästä perheestä siinä mielessä, että mutsi laitto aina ruokaa pöytään. oli tosi vastuullinen ja rakastava. Mä täytin 18 ja sain oman pankkitilin mihin mun mutsi oli tunnollisesti säästäny suuren osan mun lapsilisistä. Mulla oli kokonaisuudessaan joku 7 000 euroa siellä säästötilillä rahaa.
Nyt yritä hahmottaa, miten uhkapeliaddikti näkee rahan. Raha on ainoastaan numeroita, joko pelimerkkeinä tai tietokoneen ruudulle luotuja illuusioita. Kasinoiden tärkein työkalu on vieraannuttaa pelaaja omasta rahastansa.
Tähän samaan aikaan vuos oli 2011 ja niin kutsuttu nettipokeri boomi oli korkeimmillaan, Suomesta oli kasvanu monta miljonääriä, ihan pari vuotta mua vanhempia. Ihannoin niitä ja katoin kaikki youtubevideot mitä ikinä löysin. Texas Holdem NL oli mun lempi juttu, heti parin tietokonepelin jälkeen.
Mä täytin 18 ja nokka osotti kohti kasinoa, vietin siellä paljon aikaa ja pelasin kaiken mitä oli. Sit kun en ollu siellä pelasin netissä. Mulle kerran soitettiin pankista ja pyydettiin jotain 400 euroa välityspalkkiona? Olin tehnyt muutaman kuukauden sisään niin monta tilisiirtoa että pankki alkoi pyytämään niistä palkkioita. Väitin että en tiennyt mistä puhuvat, antoivat mennä läpi sormien, varmaan olivat huomanneet peliaddiktioni. Sillon mun säästötili näytti nollaa, ellei jopa miinusta. Pankki osittain sulki oikeudet tilille. En saanut enää siirtää tililtä ulos rahaa. Säännöt eivät myöhemmin päteneet luottokorttiini. Mä aina mietin että mitä ihmettä mä teen, mutta mä en koskaan pystyny keskustelemaan siitä itteni kanssa totisesti. Mä painoin kaiken negatiivisen vaan ohi mun mielestä, jos mä pystyin. Tein mä kaikkea muutakin typerää teini-iässä mutta ei nyt mennä siihen.
Mulla pyörähti monta vuotta ilman pelaamista, vuoteen 2018 asti. Tutustuin kuitenkin videopalvelu twitchin kautta näihin rullakasinoihin, jotka sijaitsee ulkomailla. Mä katoin striimejä missä ne striimaajat voitti jotain ihan järkyttäviä summia pienillä panoksilla. Panin ekaks pari sataa sisään, ne muuttu pikkuhiljaa tonneiks. Tonnit muuttu pikavipeiks. Tässä kohtaa, jos sä et pidä silmii auki sä et tiedä mihin sä oot menossa. Pikavipit on syvintä p****** mihin sä voit ittes ikinä saada.
Korvat auki sä tiiät missä sä oot, silmät auki sä tiiät mihin sä oot menossa. Mulla oli silmät kiinni ja mä huusin niin kovaa etten voinut kuulla, mä en suostunut hyväksymään mun häviöputkea ja mä kävelin sokeana pimeyteen niin pitkälle kun mun jalat kanto. Mä otin kaikki pikavipit täyteen ja pelasin kaiken mitä käsiini sain.
Oon irrottanu itteni kokonaan kaikesta siitä, mikä on mulle tärkeetä. Perinteiset asiat kuten asunnon siivoominen, kaupassa käynti. Kaikki on hyvin vaikeeta. 24/7 mun ajatukset pyörii velkojen ympärillä ja miten mä en selvii niistä. Naisystävän etsiminen naurattaa tässä vaiheessa, mun on pakko ensin saada kontrolli mun omasta elämästä ennen kun jaan omat ongelmani jonkun toisen kanssa. Tietysti yksinäisyys käy kuin varjo päälle mutta mun pitää löytää tieni takaisin auringonpaisteeseen. Ehkä joskus tulevaisuudessa joku nauraa kanssani ruskettuneena.
Jos sulla koskaan tulee sellanen tilanne, että sä oot ottanu pikavippejä, kerro sun läheisillesi nuori ihminen, hae apua. Mä tiiän miltä tuntuu maata sängyssä ja miettiä miten ET selvii veloistas. Harva selviää siitä yksin. Jos sul on ketään kenen puoleen kääntyä, ota apu vastaan.
Kaikille jotka kärsii ja hakee täältä tukea, toivon teille kaikkea hyvää!