Tytön tarina

Nimimerkki: Tyttö (13)

Olipa kerran tyttö. Hän oli viidennellä luokalla. Hänellä oli paljon kavereita. Hän oli onnellinen ja tyytyväimen elämäänsä. Koulu sujui todella hyvin.

Aikaa kului. Jotkut ihmiset arvostelivat tyttöä ihmisenä hyvän koulumenestyksen takia. He ajattelivat, että hän ei osaa tehdä muuta kuin lukea läksyjä, harjoitella kokeisiin ja kannella muista oppilaista opettajalle. Oikeasti tämä tyttö ei ollut edes opettajan lellikki eikä vapaa-ajalla pyhimys. Hän vain halusi käydä koulun kunnolla.

Aikaa kului ja 6. luokka alkoi. Tytön entinen paras kaveri oli antanut lähtötilit lopullisesti joskus viidennen luokan alussa ja se harmitti tyttöä vieläkin. Onneksi hän oli löytänyt todellisen parhaan kaverin, sellaisen jota vain ei luullut parhaaksi kaverikseen. Se oli aitoa ystävyyttä. Joulukuun alulla tyttö löysi oman musiikkimakunsa. Se ei ollut ollenkaan laaja. Laulujen sanat menivät tytön tunteusiin ja koskettivat häntä monesti. Elämän surulliset asiat alkoivat tulla mieleen.

Tytöllä oli todella huono itsetunto. Hän piti itseään todella huonona, rumana ja arvottomana. Hän pelkäsi kiusatuksi tulemista ja kuului koulussa ”ei suosittujen” porukkaan. Hän oli varma että jotkut puhuvat hänestä pahaa. Kaikki hänen luokkalaiset eivät olleet erityisen mukavia tälle tytölle. Häntä ”tökittiin” musiikin kautta, sillä kaikki tiesivät, että tyttö rakasti sitä musiikkia todella paljon. Luokan pojat yrittivät myös kiusata tyttöä hänen musiikkimakunsa kautta, ainakin niin tyttö tulkitsi sen.

Eräänä iltana tyttö istui huoneessaan. Hänellä oli harvinaisen paha mieli. Hän kertoi luokkansa WhatsApp ryhmässä, että hänellä oli paha mieli. Luokkalaiset tytöt käskivät häntä kertomaan. Tyttö avautui, mutta se olikin virhe. Luokkalaiset pojat eivät pitäneet ajatuksesta, että heidän mielestä luokan yksi ärsyttävimmistä tytöistä vaan valittaa elämästään. Niin he poistivat tytön ryhmästä. Yksi tytön kavereista lisäsi hänet kuitenkin takaisin. Pojat poistivat hänet taas, kaveri lisäsi takaisin. Loppujen lopuksi tyttö päätti itse poistua ryhmästä, koska hän ei saanut siitä mitään iloa, päinvastoin.

Eräänä päivänä tyttö sai viestin entiseltä parhaalta kaveriltaan. Voitko alkaa huomenna? Tyttö luuli viestin tulleen väärälle henkilölle, mutta ei ollut. Niin he näkivät seuraavana päivänä. Heistä tuli pikkuhiljaa vain parempia kavereita. Loppujen lopuksi heistä tuli todella hyviä ystäviä. Tyttö oli taas onnellinen.

Kuudennen luokan viimeisenä koulupäivänä tyttö sai tietää, että hänestä oltiin puhutu pahaa kuudennella luokalla. Tyttö ei yllättynyt, koska hänellä oli huono itsetunto valmiiksi. Asiat, joita hänestä oltiin sanottu, jäivät kuitenkin kaivamaan häntä sisältä todella hitaasti.

Kesäloman jälkeen tuli yläasteelle siirtyminen. Tyttö lähti musiikkiluokalle. Yksi syy musiikkiluokalle pyrkimisestä oli se, että hän ei halunnut vanhojen luokkalaistensa kanssa samaan kouluun. Tyttö halusi aloittaa alusta. Nyt hän ei pilaisi mahdollisuuksiaan aitoihin kavereihin. Koko kouluun tuli vain yksi hänen vanhalta luokaltaan. Henkilö tuli samalle luokalle. Se oli tytölle kuitenkin hyvä asia, koska henkilö oli yksi hänen parhaista ystävistään.

Jo ensimmäisenä koulupäivänä tyttö oli todella iloinen. Luokka vaikuti todella mukavalta. Tytöllä oli hirveä into seuraavana päivänä kouluun. Hän saikin yhden todella mukavan uuden kaverin. Kolmas koulupäivä oli kaikista paras. Yhdellä tunnilla ei ollut opettajaa ja oppilailla oli liiankin hauskaa luokassa. Tyttö oli poikien kanssa. Hän oli aina halunnut olla enemmän poikien seurassa, kuin tyttöjen. Paitsi tietenkin mukavien tyttöjen. Tyttö lähti leveä hymy huulilla kotiin ajatellen, että oli vihdoin saanut kavereita. Hän odoti innolla viikonlopun yli neljättä koulupäivää, mutta pettyi. Ne, joita hän oli luullut kavereikseen, olivat ihan kuin sitä yhtä oppituntia ei olisi ollut. Tyttö tuli surulliseksi. Hän olisi halunnut kavereita. Kului pari päivää. Välillä hänelle puhuttiin, välillä ei. Tyttö ei itse viitsinyt mennä puhumaan kenellekkään, koska ajatteli, että he eivät tykkää hänen seurastaan.

Oli taas se sama tunti jolloin viikko sitten ei ollut ollut opettajaa. Ei ollut vieläkään. Tällä kertaa kuitenkaan hänellä ei ollut ollenkaan hauskaa. Muut kyllä pitivät hauskaa, mutta tyttö ei vaan uskaltanut mennä muiden mukaan. Hän ei halunnut tunkea porukkaan. Välitunnilla hän teki virheen. Hän laittoi tämän uuden luokan WhatsApp ryhmään viestin, jossa sanoi että oli ollut huono tunti. Luokkalaiset tulivat kysymään isommalla porukalla miksi. Kyyneleet olivat tytöllä jo ihan silmissä. Hän nieleskeli. Hän ei kyennyt puhumaan paljoa. Hän lähti pois muiden luota. Kyyneleet tulivat ulos silmistä. Tyttö itki. Hän tunsi olonsa ulkopuoliseksi. Hän oli varmasi menettänyt mahdollisuuden kavereihin. Kohta luokkalaiset varmaan alkaisivat kiusaamaan häntä.

Samalla into kouluun menemisestä lopahti. Onneksi oli viikonloppu. Tyttö oli surullinen ja pelkäsi, että yläasteellakin kävisi samalla tavalla, kuin ala-asteella. Hän ei uskaltanut kertoa luokkalaisilleen edes, että oikeasti kuunteli vain yhtä laulajaa.

Mitä tyttö tekee nyt?
Tyttö kirjoittaa tätä tarinaa ja aikoo linkata sen sitten luokkalaisilleen.

Luokkalaisille.
Oikeasti, kiitos kun luit tähän asti. Minulta vaati paljon rohkeutta kirjoittaa tämä, enkä tässäkään kerro ihan kaikkea. Saatan kertoa, jos joku kuuntelee ja voin luottaa teihin. Kun luit tähän asti. Kerro se minulle. Oikeasti. Toivon, että tämä auttoi ymmärtämään miltä minuta tuntuu ja että mitä ihmettä perjantaina oikein tapahui. Kaikki mitä kerron on täyttä totta. Tule juttelemaan minulle vaikka face to face. Haluan oikeasti kavereita. En halua pilata yläastettani. Ajattelen, että en kuulu porukkaan. Enkä vitsi tulla juttelemaan teille. Odotan vain että joku puhuisi minulle… Saatan kyllä odottaa turhaan.