Tyhmiä ja huonokäytöksisiä arvostetaan enemmän

Nimimerkki: SeJokaTuleeMenestymään (16)

Se tunne, kun potkitaan pois sosiaalisista piireistä vain sen takia, että haluat hoitaa kaikki kokeet/koulutyöt/kotitehtävät kunnialla loppuun ja ehkä joskus jossain vaiheessa saavuttaa jotain suurta. Se on jotain niin raivostuttavaa, kun ihmiset ympäriltäsi lähtevät ryyppäämään, polttamaan tupakkaa ja varastamaan kaupasta herkkuja ja sinun on tehtävä tärkeä valinta lähdetkö mukaan vai et. Se yksinkertaisesti laittaa sinut alttiiksi kaikille huonoille tavoille ja huonolle seuralle.

Kiusaaminen sen takia on myös kamalaa. Minua alettiin kiusaamaan yläkoulun alussa, kun minun piti tehdä päätös seuraisinko muita heidän tyhmien ajatuksiensa toteuttamisessa vai jäisinkö yksin. Olin siis todella nuorena jo päättänyt, että panostan kouluun todella paljon ja aion hankkia akateemisen ammatin fysiikkaan, kemiaan tai matematiikkaan liittyen. Tein paljon esseitä ja ylimääräisiä projekteja, jotta keskiarvoni nousisi entisestään (tänä vuonna 9,6).

Kiusaamisen yksi huonoimpia puolia on ehkä se, että sille ei voi mitään. Et vain pysty pääsemään kiusaajista eroon. Ja vaikka muuttaisit uudelle paikkakunnalle ja menisit uuteen kouluun, niin silti kiusaaminen jatkuu. Opettajat ovat täydellisen hyödyttömiä. Opettajista harvat pystyvät tukehduttamaan – kuvainnollisesti –  kiusaajien keksimät haukkumanimet ja olemaan oikeasti avuksi vaikeassa tilanteessa.

Minulle kaikkein kauheimmat haukkumanimet olivat: tyhmä, idiootti, vajakki, vammainen ja hyödytön. Kaikki muut nimet, joita minulle keksittiin,eivät vaikuttaneet minuun millään tavalla. Vihasin ihmisiä jotka aliarvioivat älykkyyttäni ja kykyäni soveltaa koulussa oppimiani asioita.

Kiusaajat ovat siis hirveitä ihmisiä. Kuitenkin on yksi asia mikä tämänkaltaisissa ihmisissä, jotka tuhoavat ihmisiä henkisesti, saavat elämänhalun hiipumaan ja lopulta sammumaan lopullisesti, inhottaa eniten. Miten sellaiset ihmiset ovat silti niin suosittuja koulussa? He eivät ole hyväkäytöksisiä eivätkä saa hyviä arvosanoja/numeroita, mutta silti he ovat ”kovia” ”koulun kuuluisia” ”suosittuja”. Miksei meille muille anneta samalla tavalla positiivista huomiota? Miksi meitä ei edes katsota samalla ihailun määrällä, vaikka me haluamme tehdä asioita parantaaksemme maailmaa, kun kasvamme isoiksi? Miksi meidät kampataan portaisiin, nöyryytetään muiden ihmisten edessä ja suljetaan muiden piirien ulkopuolelle?

Vastaus kaikkiin noihin ylläoleviin kysymyksiin on varsin yksinkertainen : – Koska (jotkut meistä) ovat ”liian erilaisia”. Ihmisiä jotka eivät täytä ”coolien” kriteereitä, vaan haluavat olla omanlaisiaan.