Lahjoita
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

28.11.2016

Tarina

Nimimerkki: Thanks For The Memories (15)

Jos elää liian kauan synkkyydessä, siinä pohjattomassa ja tukahduttavassa mustuudessa josta ei löydä pois, ei enää muista miltä ilo tuntuu. Sen muistaa etäisesti, kuin pienenä ja haaleana lapsuudenmuistona jostain kaukaa.

Yhteen aikaan elin juurikin tuossa maailmassa, ei ollut valkoista tai harmaata, saatika sinistä, vaan pelkkää mustaa. Aluksi elin pinkissä hattaramaailmassa jossa yksisarviset söivät sateenkaaria ja kakkivat naurua, mutta lopulta kaikki tuhoutui ja elämä lässähti kuin epäonnistunut tiikerikakku. Aikani tuskassa lilluessani ajattelin että kukaan ei huomaa. Eikä kukaan todellakaan huomannut, ei mitään pieniä merkkejä.

Siinä hiljaisuudessa ystävyys tuntui ilkeältä ja kierolta otukselta, joka söi suuhunsa vaeltajan. Rakkaus oli vain isoäidin vanha satu, pelkkää tarua. Joskus mustuuteen helpotti sellaiset yksinkertaiset asiat kuin musiikki tai kissan kehräys. Vaan ei se sortanut koko tuskan olemassa oloa. Lopulta siihen tottui. Tuhosta ja ikävästä tuli ikään kuin ystävä.

Vaan eräänä lumisateisena päivänä, joka kauneudellaan lumosi jopa minut yksinäisessä maailmassani, heräsi pieni liekki maailmaani. Ja niinhän se menee, että kipinästä syntyy tulipalo. Ja tuo tulipalo poltti kaiken tuskan, mustuuden ja ikävän. Nyt maailmani parani taas vähän. Mutta jos joku kerran pettää luottamuksen, ei koskaan voi oikein luottaa. Pelkään koko ajan onnen sortuvan ja mustuuden palaavaan, ja jäävän ikuisiksi ajoiksi. Mutta minkäs voi pahassa ja julmassa maailmassa, täytyy vain jatkaa eteenpäin.

Sori, tää hieno vertauskuvia täynnä oleva kieli tuntu sopivan tähän tarinaan. Kaikki on toki ihan täyttä totta. (;

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(6)

Location

Mamu420

27.04.2018 07:48:48

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooof

Nuortenlinkki

04.02.2020 13:17:26

Moi,
oot tosi rohkea kun kerrot sun kokemuksista. Meille voi myös laittaa viestiä Nuortenlinkin nettineuvontaan. Neuvonnassa voi jutella luotettavien aikuisten kanssa ja mietitään yhdessä, miten sun oloa voisi helpottaa. Neuvontaan saat laitettua viestin tästä: https://nuortenlinkki.fi/nettineuvonta/kirjoita-kysymys 
Itsetuhoisten ajatusten kanssa ei pidä jäädä yksin. Laitathan viestiä, kaikki kääntyy kyllä vielä paremmaksi 

anonyymi

04.02.2020 14:52:37

mulla on ollu aikalailla sama mut voimii sinne ihan hirveesti

Aavikkokettu

07.02.2020 13:35:06

Näin rehellisesti aika vittu aine äiti sulla ei pahalla. Mäki menetin mun lähes kaikki kaverit 8 luokalla. Eikä mulla oo oikeestaan koskaan olu paljo kavereita. Aikusetki vaan haukkuu mua lyttyyn...

Aavikkokettu

07.02.2020 13:36:20

Aine tuli vahingossa

Norppa

28.02.2020 09:47:56

Haluisin niin auttaa sua sun tilantees!