Tappouhkauksia ja väkivaltaa

Nimimerkki: Kiusattu (16)

Olin kolmosluokalla, kun tuttu poika mun luokalta tuli mun luo. Oltiin aiemmin leikitty yhdessä ja äkkipikaisena luonteena lähdin leikistä suuttuneena. Myöhemmin poika ja hänen kaverinsa tulivat luokseni. Silloin se kaikki alkoi. Ensimmäinen uhkaus ja lyönti. Myöhemmin seuraava uhkaus ”mul on kotona puukko jolla aion tappaa sut”. Tätä jatkui kuudenteen luokkaan asti.

Luojan kiitos olen sen ikäinen, että ala-asteella hädin tuskin tiedettiin mikä on instagram. Jouduin kolme vuotta pelkäämään päivittäin ja elin suoraan sanottuna helvetissä. Koskaan en tiennyt oliko poika toteuttamassa uhkauksensa vai ei. En tiedä, voinko koskaan päästä asiasta yli tai annanko koskaan pojalle täysin anteeksi. Tällä hetkellä kuitenki koen, että olisi mielenkiintoista tavata poika ja jutella. Toisaalta poika tulee edelleen uniini, kuulen välillä hänen sanasa korvissani ja näen hänen kasvonsa kun räpäytän silmiäni. En joka kerta mutta usein.

Toivon, ettei kukaan ikinä joudu kohtaamaan mitään vastaavaa! Kaikki kiusaaminen on väärin ja te joita kiusataan: muistakaa, että harvemmin se on teidän vika. Te ette ole yksin! Älkää luovuttako ja vaikka se tuntuukin vaikealta kertokaa asiasta aikuiselle!

Ja sitten te kiusaajat: on järkyttävää, mihin joku ihminen kykenee. Älkää purkako pahaa oloanne toisiin ihmisiin. Olen itse sekä kiusattu että kiusaaja. Purin pahaa oloani toisiin ihmisiin enkä usko, että voin sitä koskaan antaa itselleni anteeksi. Olin törkeä ja kadun jokaista sanaa ja tekoani. KIUSAAJAT lopettakaa ja keskustelkaa aikuisen kanssa! Sitä varten esimerkiksi kouluilla on kuraattorit ja psykologit ja terveydenhoitajat jne. TSEMPPIÄ KAIKILLE!!