p@ska olo joka ei lopu ja ite ihan surkee tyyppi muutenkin

Nimimerkki: tuleva muusikko (14)

Moi! Oon yks tyyppi, joka käy monessakin sivustossa. Nyt meinasin vaan kertoa, että mitä mulle on käyny helmikuusta alkaen…

Okei eka päivä mä olin tajunnu et ”mä vihaan itteeni” ja sanoin sen mun kaverille. se sano vaan ”älä vihaa ittees” voitte kuvitella kuinka paljon

toi autto mua. noh.. sitten se olo vaan pahentu ja motivaatio katos. Koulutehtävii jäi tekemättä ja myös arjessa joitakin asioita. Tuli huhtikuu ja suoraan sanottuna mulla oli paska olo. tulin koulusta ja yritin lopettaa mun elämän. Mutta päätin et on pakko olla joku muu tapa (lopettaa elämä). Olin sen jälkeen viillelly pari päivää ja sen jälkeen pari kertaa myöhemmin. Kävin kuraattorilla ja en saanu ees kerrottuu kaikkea tai sitten mun tilanne ei ollu yhtä paha kuin nyt.

Se kerto, et se oli vaan kevään kiireestä ja siitä et joillekin tulee stressiä koulusta silloin. Tuli kesä. Pelkäsin mennä uimaan. Osaan siis uida ja rakastan sitä, mut mulla oli toiset suunnitelmat kuin uida. Päädyin uimaan silti pari kertaa, kunnes sen jälkeen olin laiturin luona ja serkku ui jossain lähellä, mutta niin että ei nähnyt mua. Tungin mun pään veden alle ja tulin kuitenkin pois, koska ajattelin että pitää olla toinen tapa. ja melkeinpä heti mulle tuli toinen idea jota en oo vielä tehnyt.

Nyt tän kesän aikana tää kaikki on muuttunu… pahempaan. itsetuhoiset ajatukset on muuttunut suunnitelmiks. motivaatio ja kiinnostus on poissa. ja

olo on muutenkin huonompi. Tein kaks lastensuojelu ilmoitusta itse apuu-chatissa, koska aikuinen ehdotti ja suositteli asiaa. Nyt vähän aikaa sitten oli tapaaminen ja asiat ehkä muuttuu, mut ite en usko, niin pasma olo. Välillä haluisin huutaa, melkein itken mutta ees kyyneleitäkään oo. Vihaan itteeni niin vitusti. Ensinnäkin en oo tarpeeks iskälle tai kenellekään muulle, oon niin vitun paska ihminen, valehtelen koko ajan, joka kerta, en saa mitään aikaseks, en tee mitään ja tuijotan näyttöä, jota en haluis sittenkään kattoo. Mun pitäis rakastaa ja hyväksyy itteni tälläsenä, mutta miten vitussa, kun muita kehutaan ja sitten, kun musta sanotaan jotain hyvää, en ota sitä kehuna, en usko sitä. Ois kiva jos joku lukija vois laittaa kommenttia tonne alas mitä ajattette, tai miten teillä menee.