Pinkkejä pilviä

Nimimerkki: Haavelapsi (12)

Mä oon 12v tyttö ja oon hirvee ihminen. Tai emmä niin ajattele. Mä oon ihan hirveen ruma. Mul ei oo poikkista niinku muilla, mul ei oo merkkivaatteita niinku muilla, mut tiiättekö, mähän oon erityinen. Mun kaltaista ei oo toista. Ulkonäköäni kuvailisin hoikka ja lyhyt, isoposkinen, mutta vinosilmäinen, pitkäjalkainen, mutta lyhytselkäinen. Ja silti mua kehutaan. Ja siitä kaikki lähtee.

Oon ihan peruspäivä, kun yks tyttö sanoo mulle et sä oo ruma. Mä väitän vastaan. Sitä jatkuu ehkä 5 min, kun siitä tulee tappelu. Kaverini lyö, mä lyön kans. Ihan kohta me painitaan lattialla ja huudetaan. Ope tulee väliin. Saan merkinnän eikä kukaan, kuten äiti usko, et tapeltiin mun ulkonäöstä.

Äiti antaa viikon arestia, kun sanoo et valehtelen. Huoh. Seuraavana päivänä kouluun.  En puhu kaverini kanssa. Hän vai mulkoilee mua. Ja mä en edes vilkaise sitä. Käytävällä, kun se kävelee mun ohi, hän tönäsee mua ja sanoo HUORA.  Mä jatkan elämääni. Kohta koko luokka tietää tästä. Välkällä meen vessaan ja itken. Mä oon siis ihan sika ihastunu yhteen meidän luokan poikaan. Kaikki on.

Kun mä itken siellä vessassa kohtaloani, se poika koputtaa ja sanoo ”tuu xx luokkaan” . Mä mietin hetken ja tuun ulos. Sitä ei näy missään, muta mä meen kummiski siihen luokkaan. Se on siellä ja mä sanon no. Se kertoo, et se mun kaveri sano vittuillessaan sille et tykkään siitä. Ja se poika kertoo, et se tykkää musta. Mä oon sen mielestä kans kaunis. No, sit on vaan kaikkee ”noniin hanipupuseni”. Mä meen kaverini luo ja kiitän sitä.