Panikointi ei ole kivaa..

Nimimerkki: Erilainen (13)

Hei, arvatkaas kuka täällä taas! Juuri minä. Taas minä. Voit skipata tarinani, tai voit jatkaa lukemista.

Elikkä. Taas on mun elämään tullut uusi kohta. Ja tällä kertaa, paniikkikohtaus.

Voin sanoa että ei ollut kivaa. Hengittää en voinut, ja tuntui että koko paikka romahtaa päälle.

Eli.. Olin just kävellyt metsässä, noin 9 kilometriä. Keskellä ei mitään. Oikeasti, ei mitään. Oltiin just päästy semmoiselle isolle kukkulalle, jossa ylhäällä piti syödä. Olin ennen sitä ollut pienessä paniikissa, koska oltiin keskellä ei mitään ja no, sieltä ei paljoa yhteyttä mihinkään saanut. Joo mietin matkalla että pitäiskö sanoa, joten sanoin frendille että jos alan hyräilemään jotain, voitko puhua mulle. No siis, me puhuttiin koska hyräilin siinä matkalla kokoajan, koska se autto keskittymään.

Kun sitten oltiin siinä mäessä, alkoi ahdistaa ja siinä vaiheessa tajusin että joo, ei tästä mitään tuu. Silloin aloin panikoimaan, ja ylihengittämään koska paniikkikohtaus.

En tiedä miksi kerroin tämänkin tänne, mutta en päässyt siitä heti yli koska ”jee”, se jäi mieleen koska noh, pelkään tietenkin että saan sen uudestaan. Joten kaipa tänne kertominen auttaa.

Noh, näemme ehkä taas joskus.
See y.