Oon turha ihminen

Nimimerkki: Maaginen (14)

Noniin toi otsikko kertoo sen mitä ajattelin itsestäni tosi pitkään. Mut siis kaikki alko joskus kutosluokan lopulla kun aloin vertaamaan itseäni muihin.

Seiskaluokan alussa olin aika innoissani mut sitten kaikki vaan käänty iha päinvastoin. Mua ei enää kiinnostanu koulu eikä oikeestaan enää mikään. Näin itseni kamalana läskinä joka ei osaa tehä mitää. Sit alko se viiltely. Aluks se oli vaa semmosta pientä mut sitte ku tuli kaikki itsemurha-ajatukset nii viillot syveni.

Viiltely jatkui sillä että hakkasin itteäni ja kidutin itseäni kaikella tavalla niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Jollain tavalla en halunnut apua mut tavallaan taas en olis muuta halunnutkaan kuin apua. Kerroin mun kavereille mun tilanteesta ja toivoin et ne tekis jotain mutta ei. Kidutin itseäni aina vaan enemmän. Olin koukussa viiltelyyn ja kai olen edelleenkin.

Onneks mun kaverit meni yks päivä kertoo terkkarille mun tilanteesta ja sain apua psykiatrilta mun masennukseen.

Tällä hetkellä masennus on jo aika lailla mennyt ja siitä saan kiittää mun kavereita et ne tajus kuinka pohjalla olin.

Tsemppiä kaikille joilla on vaikeeta. Puhuminen oikeesti auttaa.