Oma isä muuttui muukalaiseksi vuosien kuluessa…

Nimimerkki: Gone (15)

Moikka! Kirjoitin tänne joku aika sitten tarinan otsikolla "Haluun olla se, joka herättää ihmisissä tunteita. Kuolema"  Hello.. It's me, sorry. Aluksi mä haluan sanoa, että oon edelleen täällä… Jeij? No ei ole. Asiat ei menny niinkuin suunnittelin ja seurauksena istun lattialla ja kirjoitan tänne… Huoh.
Mitä mulle kuuluu? Ei mitään ja vähän kaikkea. Mäen tiedä enää, että miksi vaivaudun jakamaan mun ajatuksia tänne.. Ehkä mä jollain tasolla uskon, että niistä on jollekin ehkä joskus edes jotain apua.. Joo en tiiä.
Anyway; aihe, josta mä haluisin puhua ääneen, on tälläkertaa perhe. Tiiättekö sen tunteen kun oma isä rakastaa lastaan pyytteettömästi? Juu, sori. En mäkään. Mut entäs miten sitten.. Tiiättekö te sen tunteen, kun omalle isälle ootte pettymys ja vihankohde? BINGO! Mäkin tiedän. Enemmän kuin hyvin.
Kun siis.. Enää ei voi puhua "isästä" – hän on vaan joku mies muitten joukossa, jonka ennen tapasi tuntea. Ennen niin tuttu ihminen onkin tänä päivänä täysin tuntematon.. Like,
täysin. Noh, mitä tää kyseinen muukalainen on muka tehny? Oon kokenut pienestä pitäen "isäni" luona fyysistä väkivaltaa. (Vanhemmat eronneet kun olin 2 – v. Kenen syy? No isin)
Mua on lyöty, tukistettu… Myöhemmin se siirty sit henkiseen. Puhdasta henkistä väkivaltaa oma tyttö kohteena. Sit seksuaalisoiva puhe – ja muuta teko joukkoon. Tarviiko sanoa enää muuta? Mahtavan miehen rakennusaineet kasassa, mitäs sanotte?