Olisimpa joku muu

Nimimerkki: L (14)

Oon tykännyt meidän luokkalaisesta 10kk. Se on aika pitkä aika.. varsinkin kun et ole saanut aikaiseksi tehdä sen eteen mitään.
Se poika on ihan eri maailmasta mun kanssa, vaikka ollaankin samalla luokalla. En ees tiiä miks koskaan ihastuin siihen. Olin just toipumassa siit kun edellinen ihastus haukkui mut, ja olin vasta alkanut parantumaan anoreksiasta. Jotenki kaikki mun pienet katsekontaktit tän pojan kanssa vei mut sellaseen tilaan, jossa uskalsin alkaa syödä ja aloin tuntee itteni itsevarmemmaks.. nekin kerrat, kun tää poika hymyili mulle tuntu elämän parhailta päiviltä. Siltikään en koskaan oo tehnyt mitään. Vaikka tykkään siitä tosi paljon.
Se on niitä poikia ”keihin mulla ei ole mahdollisuutta” enkä tiiä mitä voin tehä. Kaikki kauniit tytöt ketkä se vois saada, se ei koskaan valitsis mua.
Oon monesti yrittäny lopettaa siitä tykkäämisen, mut en oo pystyny. Yleensä kun tykkään jostain nii se kestää vaan pari kuukautta.. silti vaan toivon aina että joskus se tykkäis musta. Kaikki ne hetket kun muistan et en voi saada koskaan sitä, saa mut toivomaan että olisimpa joku muu..