Olenko yksin?

Nimimerkki: S.... (13)

Vuonna 2017 asiat olivat ihan hyvin, kunnes koulussa mua alettiin kiusaamaan. Kukaan ei puuttunu siihen enkä ite uskaltanut sanoa siitä mitään. Tein sit koulussa itelle yhen viillon ja se tuntu niin hyvälle. Ahistus lähti melkein kokonaan pois..tein muutaman viel lisää.

Meidän luokalle tuli sit uus oppilas, jota ruvettiin kiusaamaan ja mut jätettiin rauhaan. Mä olin kavereitten kanssa taas normaalisti ja kaikki alko menemään taas hyvin. Ahistus ei kuitenkaa lähteny. Viiltelin kotona ja lopulta äiti näki ne viillot. Lopetin muutamaks kuukaudeks ja aloin tekemään pienii viiltoi.

Aikaa kulu ja tuli vuos 2018. Mä viiltelin edelleen, mut ainoastaan pienii ja syvii haavoi. Lopulta sit aloin tarkkailla omaa syömistä. Söin liikaa ja painoinki, vaikka oikeasti olin ihan normaali. En kuitenkaa ollu sitä mieltä, vaa vähensin syömistä. Sitä ei kuitenkaan kestäny kauaa.

Vuoden 2018 lopulla lopetin syömisen melkein kokonaan ja jatkoin viiltelyä. Kaverit lähtivät ja jätti minut yksin. Mulla ei ollu ketään. Tuli vuos 2019 ja viiltelyst tuli jokapäivästä. Syöminen loppu ja kavereit ei ollu. Yks ihminen huomas, et mulla ei ollu kaikki hyvin. Se sai tietää kaiken. Se halus auttaa, mut se ei tienny et miten.

Sit testasin polttamista ja juomista. Päädyin kuitenki siihen, et niis ei oo järkee. Se henkilö sai tietää noistakin jutuista ja rupes auttamaan mua. Kuitenkaa se ei osannu ja se luovutti. Se jätti mut yksin samal taval, miten mun kaveritkin oli jättäny.

Nyt oon tämmönen viiltelevä 13 v tyttö.