Olen särkynyt

Nimimerkki: Joku tyttö (12)

Eli halusin nyt kertoo tän jollekin mutta nimettömänä. Kaikki aina sanoo ettei 12-vuotiaana voi olla tosi vahvoja tunteita toista ihmistä (mun kohdalla poikaa) kohtaan näin nuorena. Kaikki aina sanoo, että ei tiedetä edes mitä rakkaus on ja mitä se tarkoittaa. Mutta ei se tarkota että ei vois olla tosi vahvoja tunteita jotakuta kohtaan.

Mä oon tuntenut tän yhden pojan päiväkodista asti. Me ollaan oltu vaan luokkakavereita eikä sen kummempaa. Nyt kun menin kuudennelle luokalle mä ihastuin siihen melkein heti. Se oli jotenkin erilainen ja paljon mukavampi. Myöhemmin kerroin sille mun tunteista ja se vastasi takas sanoen että silläkin oli tunteita mua kohtaan. Olin niin iloinen. Kaikki meni hyvin, kunnes se kysy (mun kaverin painostamana ja mun rohkaisemana) että ”alkaisinko” mä sen kanssa. Vastasin tietty myöntävästi.

Sekin oli kivaa, mutta ei se ilo aina niin kauan kestä. Me jotenkin ajauduttiin kauemmaksi toisistamme henkisesti. Kaikki keskustelut oli tosi lyhyitä tai sitten ne käytiin whatsapissa. En ajatellu asiaa paljon. Just silloin, kun mä aloin koulussa puhuun sille paljon enemmän ja aloin olemaan sen kanssa enemmän niin se laitto viestin, että pidetäänkö ”taukoa”. Olin silloin kuorimassa perunoita, joten melkein viilsin sormeen. Katoin sitä viestiä hetken aikaa sitten kysyin miksi. Se vastasi että meidän juttu ei toiminu. Olin tosi surullinen. Mä itkin ja sit mä uskottelin ittelleni että se oli oikeessa. Vaikka sisällä mä en millään halunnu ”erota”. Itkin muuten aika paljon. Laitoin puhelimen äänettömälle ja harjoittelin seuraavana päivänä tulevaan matikan kokeeseen. No tää mun entinen ”poikaystävä” oli soittanu kaikille mun kavereille, koska en vastannu puhelimeen. Niin se oli kysyny kaikilta että onko ne kuullu musta. Halusi varmistaa, että oonko okei. Tosi kaunis ele siltä.

Avasin puhelimen myöhemmin ja valehtelin kaikille päin naamaa, kun sanoin että oon okei. Kaikki rauhoittui ja mä menin nukkumaan. Oltiin oltu yhdessä n. 2 kuukautta. Yleensä jos oon jostain jätkästä tykänny niin jos mut on hylätty niin oon ollu vähän surullinen enkä oo itkeny sen enempää. Poikkeavaa tässä tapauksessa oli, että mä itkin oikeen kunnolla ja itken nytkin kun kirjotan tätä. Mulla oli ja on vieläkin tosi vahvoja tunteita sitä kohtaan. Se halusi pysyy kavereina, mutta ei olla sitä enempää. Mä menetin sen. Ja se vaivaa joka päivä.

PS sen hymy on maailman ihanin… 🙂