Mun surkee kouluvuoden alku

Nimimerkki: Emt :p (13)

Oon siis 7. lk ja kesän jälkeen mut laitettiin keliakia testeihi, joissa ilmeni, että mulla oli keliakia joka pilas mun elämän ja osa mun frendeistäkin vetää surkeeta läppää siitä asiasta vaikka se ei naurata mua yhtään. (keliakia on siis sellane juttu, että ei voi syödä niinku vehnä ruis jne tuotteita) mä en syö ees melkeen mitään, en aamu- tai iltapalaa ja ehkä välillä jotain pientä päivällä. Mä oon niinku nälissään mutta en haluu syödä mitään.

Ja sitte koulu menee päin h*lvettiä kaiki kokeet on jotain 5-7. Koulu ei kiinnosta paskaakaan. En syö koulus. Opiskelen just ja just. Aamusin heräämiseen tai sängystä nousemiseen menee noin 40min. Mä en jaksa opiskella yhtäään.

Äiti huutaa mulle päivät pitkät ja kukaan ei kuuntele mua. Pikkuveljet hakkaa mua ja kiusaa eikä osaa lopettaa. Itken melkei joka viikko ja välil haluisin itkee mut en vaa pysty jne. Viiltelen…… elämä on mitä on. Haluisin harrastaa jotai mutta ei oo mahollisuuksia ja en jaksais keskittyy yhtään. Nukun noin 2-7h öisin. Iskä huutaa mulle mun koenumeroista. Jotkut kaverit puhuu paskaa selän takana musta. Mun poikaystäväkin on huolissaan musta :/

Haluisin tavallaan puhuu jollekkin asiasta mutta en haluu minnekkään esim koulupsykiatrille mikä lie.