Mitä mä käyn läpi

Nimimerkki: Sämpylä (13)

Hei oon 13v tyttö Oulun seudulta. Mä harrastan ratsastusta ja mun lempi nimi on Sämpylä. Mulla on myös allergioita ruuan suhteen Ja haluisin olla onnellinen ja haluisin myös poikaystävän.

Mä tiedostan sen et en oo täydellinen ja tässä yks tarina siitä mitä mä käyn läpi mun tunteitten kanssa. Oli vähän viileä päivä ja elokuun viimeinen päivä. Mä ja mun ex poika ystävä Miro oltiin erottu vähän alle vuosi sitten. Meillä oli aina sinä päivänä luokkaretki Oulussa ja mentiin loppupäiväks Suomen tivoliin.

Mä ajattelin, että se on varmaan ihan normaali tivoli reissu, mut mä olin väärässä, se päivä muutti kaiken.

Mä kävin normaalisti pari kertaa yhdessä laitteessa, mut sit ku mä menin ehkä neljännen kerran siihen laitteeseen, niin huomasin se laitteen pyörittäjän rinnassa nimilapun, missä luki ”Miro”. Olin silleen ei toi oo mahdollista ja jatkoin ihan normaalisti siinä laitteessa olemista.

Menin sit siihen hetken päästä uudestaan mun kaverin kaa ja ku siinä on sellanen hiiri patsas nii mu kaveri sano et ”Toi on söpö” ja mää luulin aluks et se tarkoitti sitä laitteen pyörittäjää ja sit älysin sen tarkoittavan sitä hiirtä ja olin vaan silleen et ”On toi Miroki aika söpö” ja me vitsailtiin siitä sit siinä laitteessa.

Ja sillä sekunnilla älysin. et mä oli saanu tunteita sitä laitteen pyörittäjää kohtaan ja olin vaan silleen et mitä hitsii. Aloin miettii asioit ja sitä älysi et se Miro ei ollut hymyillyt kenellekkään muulle ku mulle ja tuijotti mua joka kerta, kun menin siitä ohi ja sähläsin siinä sitten jotain muutakin.

Mä sit sain pakkomielteitä sitä kohtaan ja olin silleen hei määhän oon ihastunu tohon johonkin 19 vuotiaaseen mieheen et mitä! Siinä sit aloin miettiin et miks se tuijottaa mua kokoajan ja hymyilee mulle mut ei kellekkään muulle.
Aloin sit yli ajatteleen ja muuta ja olin siin laittees kokoajan, koska mulla oli pakkomielle Miroon. Sit ku piti lähteä ja mä menin vikan kiekan siinä laitteessa, nii se sano sen jälkeen mulle et nähdään sit myöhemmin ja hipas mua olkapäähän.

Sit katoin sitä ja hymyilin ja se teki samoin mulle. Sit bussissa kuuntelin musiikkia ja ajattelin vaan sitä Miroa ja mulla pääsi melkein itku, kun mulla tuli sitä ikävä ja mulla oli ollut maailman paras päivä ja nyt vaan odotan et milloin nään sen uudestaan, koska mä tiedän se liittyvän jotenkin muhun ja kaipaan sellaista pikaystävän tuomaa turvaa ja rakkautta, joten jos joku siellä lukee tätä ja on kiinnostunut nii kysy mun snäppiä kommenteissa jos ees pystyn vastaan siellä.

Sämpylä<3