Miks mulle aina käy näin?

Nimimerkki: toivoton05 (13)

En tiiä kiinnostaako tää monia, mutta ne jotka ovat joutuneet kokemaan saman tietävät kuinka paskaa tämä on. Olen 7.  luokalla eli 13-vuotias, mutta kohta 14 ja lukukausi on pian ohi.

Kaikki alkoi 7. luokan alussa, kun ihastuin erääseen poikaan ja tykkäsin hänestä tosi pitkään. Kuinka ollakaan minulle kävi niin, että yksi ärsyttävä tyttö meni hänen kanssa yhteen, vaikka olin tälle pojalle kertonut aiemmin wapissa pitäväni hänestä ja hän piti myöskin hieman minusta. Vaikka tämä poika meni toisen kanssa yhteen olin ihan ok asian kanssa. mutta tämä vain paheni.

Ihastuin yhteen poikaan melkein heti joululoman jälkeen. Tämän kanssa kuitenkin pääsin ihan kunnolla juttelemaan wapissa ja juttelimme monta tuntia. Tämä kuitenkin päättyi siihen, että hän ei enää halunnut jutella. Annoin kuitenkin asian vain sitten olla (kuitenkin hän tyyliin pitää minusta tällä hetkellä, koska aina sisävälkillä hän istuu penkeillä aina minua vastapäätä ja tuijottaa). Viimenen ja pahin ihastuminen tähän mennessä on ollut se, kun ihastuin yhteen luokkalaiseeni poikaan ja pidin hänestä monta kuukautta ja olin aivan varma, että voisin jopa tutustua tähän paremmin. Olen todella ujo enkä nykyään puhu hirveä paljon koulussakaan, koska minua on kiusattu joskus todella paljon ja niistä on jäänyt traumat, eikä minun luokaltani ole kuin 3 hyvää kaveria joille puhun ihan avoimesti kaikesta.

Eli olin siis päättänyt, että seuraavana päivänä menisin puhumaan tälle ihastukselleni, mutta suraavana päivänä kaikki meni päin vittua. Ensimmäisenä: ihastukseni kaverit eivät olleet koulussa, joten ihastukseni oli yksin. Halusin että hän tulisi minun kaveriporukkani luokse, mutta ei. Hän meni kahden luokkalaiseni tytön luokse, joka tarkoitti sitä, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia mennä puhumaan ihastukselleni.

Toiseksi: ihastukseni oli aivan kiinni näissä kahdessa tytössä ja olin silloin jo silleen, että tääkin juttu menee ihan perseelleen.

Kolmanneksi: sain kuulla, että ne kaksi luokkalaistani tyttöä saivat ihastukseni numeron ja he olivat kuullemma puhuneet yhdessä wapissa melkein koko illan.

Olin jo luovuttamassa, mutta sitten seuraavana päivänä kaikki oli okei, ihastukseni kaverit olivat takaisin koulussa ja silloin arvelin, että voisin jopa käydä puhumassa ihastukselleni, mutta kun olin menossa puhumaan hänelle välitunnilla niin silloin välituntikellot soivat ja piti mennä viimeiselle tunnille. En kerinnyt mennä sinä päivänä juttelemaan ihastukselleni.

Seuraavana päivänä huomasin yhden meidän luokkalaisen tytön (yhden niistäm, jotka oli olleet ihastukseni kanssa silloin yhtenä päivänä koulussa koko päivän) käytöksessä jotakin omituista. Kaikki kuitenkin selvisi, kun meidän kaikkien koululaisten piti mennä pääsiäiskirkkoon. siellä tämä tyttö ja ihastukseni istuivat vierekkäin ja silloin jo arvasin että he olivat yhdessä. Asia selvisi vielä paremmin, kun meillä oli samana päivänä jousiorkesterikonsertti ja siellä ihastukseni ja tämä tyttö istuivat vierekkäin.

Kysyin vielä varmistukseksi tältä tytöltä viimeisen tunnin eli fysiikan tunnin jälkeen varovaisesti, että olivatko he yhdessä ja hän vastasi että ”kyllä”. Olin kuitenkin kertonut tälle tytölle viikon aiemmin, että olin ihastunut tähän samaiseen poikaan.

Itkin ennen sitä konserttia kaksi kertaa, konsertin jälkeen kerran, fysiikan tunnin aikana kerran ja fysiikan tunnin jälkeen kerran. Parhaat kaverini lohduttivat minua. Edes se tyttö, joka oli ihastukseni kanssa yhdessä ei kuulemma nähnyt, että olin itkenyt, vaikka hän tuijotti koko ajan minua. Arvasin, että taas tässä kävin näin, että pidän jostakin ihmisestä kunnolla monta kuukautta ja sitten joku tulee ja vie pois.

ne ihmiset, jotka ovat kokeneet saman niin tietävät kuinka paskalat tuo tuntuu ja se on ihan paskaa käytöstä niiltä kohin ketkä aiheuttavat toisille pahan mielen.