Mikään ei kiinnosta

Nimimerkki: Tarinani (16)

Oon aina ollut ahkera koulussa ja se iloinen tyttö, joka heittää läppää millon vaan. Tai olin ainakin. 5-6 luokalla mua kiusattiin, jätettiin ulkopuolelle ja semmosta. Menetin noina aikoina myös mulle tosi tärkeän eläimen ja mun ukin, joka oli aika järkyttävää. Mä olin aina niin iloinen ja aina tekemässä jotain, mutta kun mua alettiin jättämään ulkopuolelle niin aloin olemaan vaan hiljaa yksin. Sit menin yläasteelle ja se alko ihan ok. Koenumerot semmosta 8-10 ja keskiarvo seiskan lopussa oli yli 9 ja olin tosi ylpee itestäni.
Ei mulla kavereita ollu, mutta onneks harrastuksesta sai tosi paljon kavereita keiden kanssa ajatusmaailmat oli samat. Kasille kun menin niin alko pieni alamäki. Ei syksyllä, mut keväällä. Mun koenumerot laski tosi paljon eikä mua kiinnostanu opiskella yhtään, tai no ei mua kiinnostanu tehä mitään. Lintsasin paljon myös.
Ainut hyvä asia oli jotkut hyvät kaverit, jotka oikeesti ymmärsi mua. Menetin tosi paljon kavereita koska mun huumorintaju on niin omituinen että osa luulee että kettuilen vaikka heittäisin läppää.. Oon kuitenkin kiitollinen että vielä on niitä kavereita jotka ymmärtää, tosin ei niitä paljoo oo. Ysille kun menin niin siitä se sit vasta lähti. En tehnyt mitään koulussa ja itkin paljon koulun jälkeen koska entiiä, oli vaan semmonen tunne että vittu mitä mä teen!?
Ysiluokan syksyllä 2019 mulla oli hyvä kaveriporukka ja vietin paljon aikaa yhden jätkän kaa ja meil oli tosi kivaa. On kiva muistella hyviä muistojakin välissä! Noh nyt on ysiluokan kevät just alkanut ja entiiä, pitäis panostaa että pääsen hyvään lukioon mut ei vaan kiinnosta. Oon sortunu tekemään kaikkee tyhmää, mut onneks en ikinä tupakkaa tai nuuskaa oo testannu. Oon menettäny kavereita ja saanu vieläkin ilkeitä viestejä että oon paska kaveri vaik en ois tehny mitään.. Ei mun vanhemmat ymmärrä enkä tiiä mitä pitäis tehä.
Nyt kuitenkin uudenvuodenlupauksena yritän panostaa kouluun enemmän! Ps. kyllä kiusaamiseeni puututtiin ala-asteella, kiitos ihanan opettajan!