Masennus

Nimimerkki: hmmmmmmmm (17)

Olen kohta 18v tyttö ja olen kärsinyt vakavasta masennuksesta tänä vuonna 3v. En ole käynyt kenenkään kanssa puhumassa enkä käytä minkäänlaisia lääkkeitä. En ole hakenut apua, kun en ole vain pystynyt.

Olen yrittänyt, mutta en pystynyt siihen. En vain pysty puhumaan kenellekään tuntemattomille varsinkaan tuntemattomille aikuisille. Olen ollut koko elämäni hyvin epäsosiaalinen ihminen, mutta nykyään se on ruvennut pikkuhiljaa muuttumaan parempaan suuntaan.

Tämän vuoksi minulla ei oikein ole muita kuin netissä olevia ystäviä. Olen kussut melkein kaikki välini irl (in real life) oleviin ystäviin. Mulla ei ole ollu koskaan edes ystävää kenelle voisin jutella mistä vain.

Masennukseni johtuu siis yksinäisyydestä. Mulla pyörii joka ikinen päivä mielessä muutamaan (tai enemmänkin) otteeseen, että haluan vain luovuttaa kokonaan. Menetin just mun yhen parhaimman ystävän ja sekin paskentaa fiilist ihan helkutisti.

Mul ei oo ollu motii enään käydä koulua edes (olen ammattikoulussa), mutta mä pakotan itseni. Tai no, jos haluun nousta sängyst nii mu pitää joka ikinen päivä pakottaa itteni siihen, koska muuten en pysty nousta. Viiltelen, jotta saisin ajatuksii muualle. Tämä on kuitenkin asia jota EN suosittele kenellekään. Aivan paska asia ja aika turhakin.

Haluun kaikkien muistavan sen, että JOKAINEN VIILTO VIE SYVEMMÄLLE <3 Ja jos viiltelee, niin yrittäisi edes lopettaa viiltelemisen. Kokeilee pitämään, vaikka kuukauden ilman viiltelemistä ja jos epäonnistuu nii siit tulee joku ”rangaistus”. Ei mikään paha, vaan sellanen leikkimielinen rangaistus.