Mahdollisuus selviytyä

Nimimerkki: Se Yksinäinen (13)

Oon nyt 13-vuotias tyttö ja menossa 7. luokalle. Muo on kiusattu 5. luokasta asti. Ketään mun vanhoja kiusaajia ei oo tulossa mun kanssa samalle luokalle. Onneks. Tosta alusta vois luulla että kaikki pitäis nyt olla hyvin. Mutta ei oo.. ainakaan vielä.

Mä oon alottanu viiltelyn vähän sen jälkeen, kun muo alettiin kiusata. Se oli sellanen tietynlainen poispääsy siitä tilanteesta. Se helpotti henkistä pahaa oloa. En oo ikinä viiltäny kovin syvälle. Kun 6. luokka loppu, niin mun elämä helpottu. Ajattelin, että lopetan viiltelyn, mutta huomasin että olin jääny siihen koukkuun. Pisimmilläni oon ollu viikon viiltelemättä, mutta aina jos tulee pienikin vastoinkäymimen niin oon jo veitsi tai sakset kädessä.

Joskus mulle tulee tosi ahdistava olo. Silloin etenki alan viiltelemää. Mutta: Tutustuin vähän aikaa sitte yhteen poikaan meiän uudelta luokalta ja oon nyt sen kans yhessä. Se sai mut tajuamaan, että vaikka kuinka itteää satuttais, nii ei se vie sitä asiaa eteenpäin. Aina jos mulle tulee paha olla niin puran ne tunteet sille. En oo nyt 3 viikkoon viillelly.

Haluun sanoo kaikille, että jos sulla on paha olla ja sä viiltelet niin puhu siitä jonku sun läheisen ihmisen kanssa, johon luotat. Yritä sille kertoo sun tunteista ja jos se ei auta niin lähe vaikka ulos potkimaan kiviä. Viiltely ei ikinä oo ratkasu mihinkään asiaan. Loppujen lopuksi se vaan pahentaa asioita.