19.12.2016 | Viiltely
Luovutan kohta
Nimimerkki: anonyymi (14)
Moi oon 14v poika kohta 15 ja haluun avautuu mun omasta viiltelystä. Se alko noin kesän alussa kun en vaa enää jaksanu sitä paskan määrää mitä mulle tuli. Sitte vähän ajan päästä löysin ihanan tytön jonka kans oli aluks ”pientä säätöö”. Sitte ku mentii yhtee nii sain selville et se tykkäs toisesta samaan aikaan ku meillä oli juttuu noh annoin sen jutun olla enkä välittäny se oli virhe antaa olla, koska se jätti mut sen toisen takii. Sen jälkee alotin viiltelyn uudestaa kunnes löysin maailman parhaan ystävän jolle pystyy puhuu kaikest ja se jaksaa kuunella.
Jokanen joka viiltelee nii lopettakaa, koska joka viilto vie syvemälle siihen paskaan. Jokasella on joku kelle voi puhuu omista ongelmista.
Voimii kaikille joilla menee nyt huonosti.
Kommentit
(1)
Sara nuortenlinkistä
16.10.2017 11:58:42
Hei elämään kyllästynyt! Kiitos kun kirjoitit ja avauduit tänne, aihe on tosi tärkeä. Moni varmasti samastuu, erityisesti jos vanhemmat ovat kovin vanhanaikaisia ja ankaria. Onneksi oot jo melkein täysi-ikäinen. Se tuo väkisinkin vapauksia, joita vanhemmat eivät voi rajata. Älä myöskään pelkää puhumista itkun takia. Itkeminen on tosi ok! Ja jos joku ei ota tosissaan, niin se on sen vika. Tää ei todellakaan oo tyhmä juttu. Kyllä säkin saat ihastua ja tuntea.
Mun oli pakko vastata sulle, koska huolestuin vielä erikseen sun isän väkivaltaisuudesta. Kohdistuuko se suhun? Vai äitiin? Tiedäthän, että se on ehdottoman väärin oli kyse kummasta tahansa. Se on rikos. Tästä olisi hyvä puhua jollekin. Sun, äidin ja isänkin hyvinvoinnin takia. Kirjoita vaikka meidän nettineuvontaan, niin voidaan jatkaa juttua siellä.
Jaksamista sulle ja paljon lämpimiä ajatuksia!