Liian vaikee olla

Nimimerkki: Ahdistunut (14)

Moi! Lueskelin muiden tarinoit ja tulin tulokseen et mäki haluun testaa..

Mulla on ollu 7-luokan alusta lähtien olo etten riitä tälläsenä ku oon. Oon miettiny, et onks mus oikeesti jotai vikaa.. Aina ku katon itteeni peilistä, nään läskin, ruman ja surullisen tytön.. Kaikki sanoo et oisin hyvä näin, mut ku en oo.. mä en nauti olla tällänen.. Kukaa ei ikinä ymmärrä mitä selitän.

Oon käyny kuraattorilla, mut sekää ei auta… Oon yrittäny todella vähentää mun syömistä, mut kaikki on alkanu huomaamaa sen. Mulle jankataa koko ajan et ”sun pitää syyä” ”syö” sain seiskalla ehkä 2 kertaa ahistuskohtauksen ruokalassa, koska mua ahisti olla siellä nii paljon. Mua ahistaa vielä nykypäivinä, oon siis kasilla nyt.

Mulla on poikaystävä, joka on ollu ihana mua kohtaa ja sanonu et se välittää must iha sairaasti ja tiiän et se tarkottaa sitä, mut silti sen sanat ei saa mua hyväl mielel, tai no toki välillä, muttei yleensä.. Oon jutellu sen kaa mun syömisongelmista ja muista ongelmista ja se on kysyny mult mont kertaa et voiks se auttaa mua jotenki, mutta oon ain vastannu et en tiiä miten voisit auttaa, koska en oikeesti tiiä.

Mun läheiset epäilee, et mulla on syömishäiriön oireita, mutta en usko niitä. Yritin oksentaa tänää syömäni ruoan ulos, mutten onnistunu. En uskaltanu vaikka kuinka sormet työnsin kurkkuun.

Alotin viiltelyn seiskan puol välissä ja jatkoin sitä n. puol vuotta mut sit lopetin kesäloman ajaks. Oon alottanu uuelleen mut sillee en nii paljoo viiltele mitä seiskalla. Viiltelin neulalla ja teräväpäisellä kynällä, niinku nykyäänkin.

Haluisin päästä näist inhottavist jutuist eroon ja oon välillä päätyny miettimään itsarii, mutta en haluu tehä sitä mun läheisten takii.