Kun kukaan ei kuule

Nimimerkki: Anonyymi (16)

Mitä tehdä, kun kukaa ei kuule? Ja vaik kuuliski, nii ei kuitenkaa kuuntelis.. Ei ketää kiinnosta Mun tarina on tosi pitkä ja monimutkanen, rankka. En aio kertoo sitä kokonaa, en pystyis siihen.

Eli siis.. Meikäläine on 16v jätkä. Mä oon vahinkolapsi. Faija ei ois halunnu pitää mua tai ei sitä faijaks voi kutsuu, ihmine joka vihaa mua, joka on uhannu tappaa mut melkeen tehnykki sen. Hän oli mun elämäs ekat 3 vuotta, kunnes lähti. Jätti mut, äidin, siskon ja kaks broidii keskenää. Äidist tuli yksinhuoltaja.

Ensimmäisen kerran 11 vuotiaan istuin portail ase kädes ja mietin että mitä v***ua teen tääl enää. Olin koulukiusattu. Mut hakattiin koulus joka helvetin päivä. En ikinä lyönyt takas, enkä lyö nykyäänkää. Siihen en pystyis, satuttamaa toista ihmistä niin pahasti.

Äiti kuoli tasan 4 kuukautta sitten. Mun elämän tärkein henkilö on poissa. En pystyny uskomaa sitä ku mulle tuli soitto sairaalasta. Mun siskolle, joka oli 14, se oli liian kova pala. Meni kuukausi ja se löydettii hirttäytyneenä roikkumasta. Mun 2 frendii on tappanu ittensä, pian mäki. Oon yrittäny itsemurhaa 3 kertaa elämäni aikana, tuloksetta. Oon viillelly. Ranteet on täynnä arpii, mut en häpee niitä. Ne on osa mua ja mun menneisyyttä.

Onneks uskalsin hakee apuu. Ilman sitä, mua ei ois. Oisin kaukana poissa, tyhjyydessä. Sillon ainaki oisin kunnossa. Toisinku nyt. Oon tälläkin hetkellä vakavasti masentunut. Mulla on frendei, jotka välittää ja auttaa parhaansa mukaan. Mä pääsen täst viel yli, tunnen sen. Tää ei oo täs, vielä vähään aikaan.