Kiusattu

Nimimerkki: Watermelonn (13)

Eli mua kiusas ekaluokalla suurin osa mun luokan pojista, koska mä olin oma itseni. Sillon ei kuitenkaan yks niistä, jonka oon tuntenut tänä vuonna kymmenen vuotta, mutta sekin alko kiusaa sitten, kun olin ihastunut siihe ja kertonu siitä. Vitosella suunnilleen koko mun luokka kiusas mua ja muutamat kaverit, jotka oli koulun ulkopuolella mulle mukavia oli mukana ja vaikka opettaja kiels niitä kiusaamasta ne jatko.
Nyt suurin osa meidän luokasta on eri luokilla, mutta ne kolme, jotka on samalla luokalla mun kanssa toi sen kiusaamisen tällekkin luokalle ja vaikka oonkin ollut tällä luokalla vasta sen puoli vuotta musta tuntuu, että ne kaikki on saavuttanut sen minkä saavuttaminen vei vanhalta luokalta viis vuotta, eli ne vihaa mua. Ees mun parhaat kaverit ei tunnu tarviivan mua ja tuntuu et oisin kolmas pyörä. En oo muutamaan vuoteen uskaltanut puhua ihmisille, jos ne ei oo tosi läheisiä ystäviä tai lähisukua, jota nään usein, ja sen takia niitten kanssa puhun jatkuvasti, kun on vihdoin joku kuuntelemassa.
En uskalla olla oma itseni kun tuntuu et se saa kaikki vihaamaan mua entistä enemmän. Tuntuu kans että mun koko perhe vihaa mua ja tahtois eroon musta vaikka ne ei aina käyttäydy niin. Mua on auttanu enimmäkseen musiikki ja esim. itselleni paremman elämän kirjottaminen, elämän jossa ihan kaikki ei vihaa mua, mutta ihmiset ajattelee, että mun musiikkimaku on outo ja kenenkään ei pitäis tykkää kirjoittamisesta. Oon lisäks melko pitkä ikäisekseni ja ilmeisesti aika hyvä kirjottamaan ja silti äikäntunnit on hirveetä kidutusta jos pitää kirjottaa jotain, koska yleensä me joudutaan sitten lukeen meidän tekstejä ääneen ja mä pelkään, että joku pitää mun teksteistä ja tahtoo opettajan lukevan sen koko luokalle, jos pitää valita yks jonka koko luokka kuulee, koska sitten ihmiset vaan tuijottaa entistä enemmän, kun mä vaan tahdon sulautua joukkoon, ettei kukaan huomais mua.
Mun lempiartistin fanit muodostaa perheen ja meidän 'motto' on "you are not alone" ja me ollaan aina yhdessä mä tiedän sen, mutta yks mun hyvä ystävä, jonka mä tapasin lempiartistini avulla netissä asuu Kanadassa ja meillä on 7 tunnin aikaerot, joten sille ei oo niin helppo puhuu kuin Suomessa asuville kavereille. Meillä on suunnitelma muuttaa meidän lempiartistin kotimaahan Norjaan, kun me täytetään 18. Se suunnitelma/unelma ja tieto siitä että mulla on yli 50 000 ystävää ympäri maailmaa saa mut jaksaan elämääni. Tää on nyt aika pitkä, mutta ehkä ees joku jakso lukee….