Kadonnnut hymyni

Nimimerkki: Selviytyjä (17)

Ajattelin päivästä toiseen niitä kaikista kivuliaimpia asioita, joita mun elämässä oli ollut. En päässyt niistä eroon. Ajattelin niitä joka päivä, aamusta iltaan. Usein valvoin öitä niiden takia. Sulkeuduin tavallaan sellaiseen maailmaan, jossa olin vain minä ja mun ajatukset ikävistä elämäntapahtumista. Mulla oli tosi paha olla. Tuntui, ettei mikään muutu paremmaksi. Mä olin täynnä epätoivoa, henkistä tuskaa. Kaikki oli pilalla. Mä olin pilannut viimeisimmätkin mahdollisuuteni onneen. Niin mä ainakin luulin. Etäännytin ystäviä ympäriltäni, riitelin perheenjäsenteni kanssa jatkuvasti ja satutin itseäni tavalla, josta jää pysyvät arvet.

Mun usko tulevaisuuteen oli ihan lopussa enkä jaksanut enää edes yrittää näyttää siltä, että kaikki on hyvin. Mä olin todella raskasta seuraa niille, jotka pysyi mun vierellä. En ollut enää se sama minä, johon ihmiset oli aikanaan tutustunut. Olin jatkuvasti suunpielet alaspäin ja tuijotin seiniä. Paha olo teki musta todella pessimistisen ja alakuloisen.

Mä sain kuitenkin apua. Uskalsin kertoa ongelmistani ja purkaa tuskallisia ajatuksiani ammattilaiselle. En ollut enää yksin ikävien asioiden kanssa. Sain käsiteltyä vaiketakin asioita ja ymmärsin, etten olekaan epäonnistunut luuseri vastoin käymisten, virheiden ja pahan oloni vuoksi. Sisälläni aukesi lukkoja vähitellen, yksi kerrallaan.

Jossain vaiheessa huomasinkin, että aloin voida paremmin. Ensin tuli takaisin yöunet, sitten muutama hyvien ajatusten tunti. Ajan kuluessa nuo tunnit muuttuivat päiviksi ja päivät viikoiksi. Siinä sivussa huomasin satuttaneeni itseäni vähemmän kuin aiemmin. Lopulta oltiin siinä tilanteessa, että eräs ystäväni katsoi minua ihmeen onnellisen näköisenä, ja ihmetellessäni miksi, hän vastasi: ”Sinä hymyilet.”

En väitä, etteikö minulla olisi edelleen huonoja päiviä. Kyllä, on. Niitä on edelleen usein, mutta enää en anna niiden vetää minua mukanaan pohjalle. Minä selvisin – niin selviät sinäkin. <3

Apua on saatavilla.  Minulle siitä oli hyötyä. Toivottavasti sinullekin.