Ihastus jonka takia satutin itseäni

Nimimerkki: 15veeeee (15)

Täs 15vee tyttö yläkouluun menemisestä… mulla oli epäluuloja jo sillon tästä koulusta ja en halunnut alunperikään mennä tähän kouluun. Olin jopa ilmottanu mun mutsille, että en suostu menee sinne, sillä mun veljeä oli siel kiusattu paljon ja sillä kävi lopulta niin et se lopetti koulunkäynnin kokonaan. Mun veljen tilanne vaikutti muhun hirveesti ja mun perheen tilanne ylipäätänsä.

Mä sain masennus- ja ahdistuneisuushäiriödiagnoosin jo yli vuos sit. Mua oli kiusattu ekalta luokalta asti se ei ollu vaan pelkkää haukkumista… sen seurauksena mulla on paska itsetunto. Myös mun jotkut sukulaiset arvostelee aina sillon tällön mua ja sekin vaikuttaa muhun kamalasti. Kiusaaminen oli suurimmaks osaks mun kohdalla kumminkin haukkumista ja manipulointia. Mä en oo ikinä ollu suosittu eikä ikinä oo ollu paljon kavereita ehkä yks tai kaks ja niittenkin kaa ehkä kerran kolmessa viikossa hengasin. Oon siis suurimmaks osaks kotona neljän seinän sisällä.

Kelataan kumminkin siihen kun menin yläkouluun mä ihastuin melkein tuolloin heti yhteen poikaan joka oli erilainen mua kohtaan kun muut. Tosi kiva mutta sanotaanko näin että sen kaveriporukka ei niin ollutkaan. Sen kaverit kiusas mua mutta se poika oli silti mulle ihana. Kävin jonkun aikaa sitä koulua mutta en lopulta enää kestäny sitä mulla oli niin paljon poissaoloja että sijotus kävi ovella… menin eri kouluun mutta siitä se lähti vaikka en nähny sitä poikaa mun tunteet vaan voimistu kyl se jonkilaista vastakaikua anto.. Kunnes mä sain tietää että sillä on toinen ja mä romahdin itken sen takia vieläkin. (Fuckboy) Saatan viiltää itteeni jos mietin tätä liikaa. Lopulta oon tässä tilanteessa että en liiku missään sillä en haluu törmätä siihen en suostu olee kavereiden kaa kyläl enkä lähtee kauppoihin oon joko autossa tai kotona voitte kuvitella miten se rajottaa mua. Vaikka oon oikeesti rakastunut tähän henkilöön niin silti se satuttaa mua AINA ja musta tuntuu etten ikinä tuu pääsee siitä yli, pahenee vaan koko ajan.