Ihastuin kaveriin…

Nimimerkki: Ihastunu peruna (17)

Hei! (olen tänä vuonna 17v tyttö) Eli aloitin lukion viime vuoden puolella ja sain sieltä uuden kaveriporukan. Siihen sit tuli yks ihminen johon pääsin tutustuu vähä paremmin, kun tuntu et jutut menee hyvin yhteen. Hän on nykyään tullut minulle ulos transpoikana eli poikana. Se ei yllättänyt minua, eikä se muuttanut mitään, sillä en edes ajattele tutustuessani millään tasolla onko ihminen tyttö, poika tai jotain muuta.
Kuitenkin viikot meni eteenpäin, näimme kaveriporukalla ja näin tätä poikaa vapaa-ajalla kahdestaan muutamia kertoja. Huomasin kuitenkin, että olen kiinnostunut hänestä enemmän kuin kaverina. Se on alkanut vaivaamaan minua, koska aluksi tunne pysyi vielä ajatuksissa taka-alalla vaikka hengasi, mutta nyt hän pyörii enemmän päässäni kuin pitäis. Olemme tutustuneet entistä paremmin, mutta minusta on tuntunut että ihastun häneen koko ajan vain pahemmin.
Tämä tilanne on ollut itselleni todella vaikea tai en ole ikinä oikein ollut näin ihastunut, että oikeasti tunnen ihmisen ja tunteet kasvavat. Lisäksi en ole koskaan ollut kauheasti läheisyyttä kaipaava ihminen, mutta sekin on muuttunut hänen myötään. Sen lisäksi että tilanne on hankala, koska en halua hänelle epämukavaa oloa, on samalla pää on sekaisin
itsessä tapahtuvista muutoksista. En tiedä yhtään miten toimia, en voi purkaa omia kokemuksia/tuntemuksia kenenkään kanssa ja oudoksun itseäni.
On hankala koittaa olla vain kaverellisesti, kun kyseenalaistaa omaa käytöstä ja sitä mitä päässä liikkuu. En edes kun tutustuimme, pitänyt häntä erityisemmin ulkonäöltä viehättävältä, mutta nyt hän on sitäkin. Hän on söpö, hänellä on todella kauniit kasvot etenkin silmät, hänen hymynsä ja naurunsa ovat ehkä ihanimmat asiat mitä voi nähdä, hän jopa tuoksuu jäätävän hyvälle ja hän on vielä erittäin huomaavainen ja hauska ystävä… Olen hämmentynyt kaikesta siitä mitä koen, mutta samaan aikaan hän tekee päivistäni aina parempia…
Olen koittanut päästä eroon omasta kiinnostuksesta häntä kohtaan, mutta en vain pääse ja alan yli analysoimaan kaikkea mitä hän tekee ja sanoo:
Tiedän, että hän on ihastunut johonkin, mutta hän ei pystynyt sanomaan keneen. Emme tunne vielä kunnolla, mutta hän sanoi että voin aina tulla viettämään aikaa hänen kanssaan. Hän antoi minulle joululahjaksi lempisuklaatani, jonka olin maininnut vain kerran jotain 2kk ennen joulua. Hän sanoi että näytän yhdeltä söpöltä pehmolelulta, hän joskus katsoo minua ilman että katson häntä. Hän on sanonut hiuksiani kauniiksi pari kertaa ilman syytä, hän muistelee randomisti yhteisiä vietettyjä aikoja ja aikaa kun tutustuimme ja hän lainaa minulle hanskojaan jos huomaa että minulla on kylmä. Hän katsoo suutani jos hymyilen tai nauran, hän tarjoutuu aina auttamaan, hän sanoi tapaani ottaa vastaan ojennetuja asioita söpöksi, hän huomaa heti jos tärisen kylmästä ja pelkää aina kun lähden kävelemään kotiin, että kaadun.
Hän mainitsee aina käsiin tulevista kuvioista kun on kylmä, kun puhuin siitä yhden kerran ohimennen. Hän laittoi kerran sormukseni käteensä, kun otin sen pois kädestä ja laittoi sen hääsormus-sormeen ja sanoi että olemme naimisissa xD ja ystävälläni on laiskijais-reppu ja ihastukseni otti sen häneltä ja kutsui sitä yhteiseksi lapseksemme ja hän tuo asian esille silloin tällöin. Tänää oppitunnilla hän näytti yhtä eläin tarraa ja sanoi että se on meidän lapsi xD, eilen pysähdyin ikkunan eteen ja suljin silmät hetkeksi koska aurinko paistoi niihin ja sitten ihastus-kaverini tuli ja alkoi puhua minulle ja avasin tietenkin silmäni ja hän vain sanoi että minulla on kauniit silmät (niihin osui siis aurinko) ja hän kuvaili niitäja me vain katsoimme hetken toisiimme, sitten teimme sen tyhmän jutun kun kumpikin aloitti puhumaan yhtä aikaa ja olimme vain että sinä ensin, eikun sinä, sinä, eikun sä. Olimme myös porukalla hänellä yötä ja aamulla kun heräsimme hän kääntyi katsomaan minua ja me vain katsoimme toisiimme hetken sanomatta mitään…
Nämä samat asiat voi kaverikin tehdä, mutta aivoni syöttävät vain että hän pitää sinusta myös, vaikka olen varma siitä että olemme vain kavereita jos ajattelen järjellä… Mutta olen totaalihukassa, kotonakin ajattelen vain häntä ja koulussa haluaisin ilmoista sitä että välitän hänestä ja haaveilen kuinka ihana häntä olisi halata, vaikka en edes ole hali-ihminen ja olen erittäin kiusallinen mitä tulee fyysiseen kontaktiin ihan kevereidenkin kesken… Mutta en tiedä mitä teen ja olen ymmälläni kuinka sekaisin tämä yksi ihminen on pääni saanut…
Neuvoja, samanlaisia kokemuksia. Miten toimitte?? (Ette arvaa kuinka naurettavalta musta tuntuu jakaa tätä 17 vuotiaana xD,
elämä on jännä asia xD)