Hyväksyminen.

Nimimerkki: Cryptix (12)

Ahistaa, ja ei tunnu mukavalta. Olen 12 vuotias Trans poika, mutta vanhempani ei kyllä nää minua sellaisena. He kokoajan kutsuvat minua minun syntymänimelläni, ostaa minulle tyttöjen vaatteita, ja kokajan kutsuvat ja pitää minua tyttönä, jne jne. Koulussa useimmat onneksi kutsuvat, ja tuntevat minut poikana. Tottakai, onhan minulla tottakai jotain kiusaajia.
Koulussa menee ihan hyvin, ja arvosanat on hyviä. Koitan aina ajatella positiivisia asioita, vaikka se ei aina auta. Ärsyttää, kun äitini hyväksyy siskoni olevan lesbo, mutta ei minun olevan trans. Haluisin vain, että hän voisi hyväksyä minut. Siskoni hyväksyy minut täysin, ja antaa tukea minulle, kun tarvitsen sitä. Koulussa tykkään yhdestä tyypistä, ja melkeimpä kaikki pystyy arvata sen, mutta hän on varattu. Enkä usko esim. että hän olisi homo, bi, tai pan. Mutta, olen silti kaveri hänen kanssaan. Olen Pan, Mutta en ole päässyt yli hänestä. Noh, tottakai, olen ihastunut häneen melkeimpä heti kun pääsin sinne kouluun, eli 7 kuukautta sitten.
Ja nyt en pääse yli hänestä. Tuntuu vain pahalta, ja toivon aina, etten vahingossa tungeudu hänen parisuhteen väliin. Koitan nyt karanteeninkin aikana olla positiivinen, ja olen ulkona mahdollisimman paljon. Tottakai siis yksin. Toivon kaikille hyvää oloa, ja vaikka ei muut hyväksyisi sinua, että kuka olet, saat olla ihan kuka itse olet! Toivotan kaikille hyvää päivää!