Huumepolitiikka

Nimimerkki: nisti (18)

”Haluutsä?”

Mä otin, ajattelin kokeilla, halusin tietää miltä se tuntu kerta siitä niin puhuttiin. Muisti sumenee, alan oksentamaan ja lihakset kramppaa. Sydäntä puristaa ja tuntuu että kohta se pysähtyy. Ensimmäinen kannabiskokeilu.

Huonosta kokemuksesta huolimatta kokeilin uudestaan, heti seuraavana viikonloppuna. Myöhemmin kun olin käyttänyt jo neljä kuukautta, kaverit pahoittelivat ensimmäisiä kokeilukertojani, eivät silloin tienneet ostaneensa synteettistä kannabista. Ymmärsin heitä. Ymmärsin myös sen, että on mahdotonta olla 100 % varma siitä mitä ostaa, kun aine tulee kadulta.

Riskeistä huolimatta jatkoin, tai tässä vaiheessa voisi jo sanoa että jatkoimme. Olin jo osa porukkaa. Osallistuin hankintaan ja myyntiin, myynnillä rahoitimme käytön. Harkinnassa kävi myös kämpillä kasvattaminen. Silloin ei tarvitsisi enää pelätä mitä ostaa ja olla osallisena myynnissä tai vastaavissa touhuissa, mutta se sai unohtua poliisiratsian myötä.

Poliisit käänsivät kämpän ympäri ja takavarikoivat rahaa sekä kannabista. 1300€ veloissa nyt oltiin ja ainoa vaihtoehto oli suostua myymään vahvempia aineita, jotka aiemmin eivät olisi käyneet mielessäkään. Rahaa kerääntyi paljon nopeammin ja tavaralle oli suuri kysyntä. Jossain vaiheessa mopo karkasi käsistä ja itse aloimme vetäämään samoja mitä myimme.

Tässä vaiheessa liikutaan syvemmillä vesillä ja tuo 1300€ velka tuntuu jo naurettavalta. Eihän sitä silloin ymmärtänyt. Meidän kohdalla asialle ei enää mahda mitään. Jos tämä tarina estää jotakuta vajoamasta yhtä syvälle, niin se ei ole ollut aivan turha.