Hankala tilanne

Nimimerkki: Ahdistunut tyttö (Alle 12)

Asuttiin ennen yhessä pikkukylässä. Osa mun vanhemmista sisaruksista oli muuttanu jo pois kotoo opiskelujen perässä ja mä, isä, äiti ja mun 7 muuta sisarusta asuttiin sit maalla siinä isossa talossa jossa oon asunu koko elämäni. Yhtenä iltana isä ja äiti pyysi kaikki
olohuoneeseen ja sano et me myydään talo ja muutetaan kaupunkiin. Se oli liikaa mulle. Mulla oli koko ystäväpiiri ja kaikki tärkeimmät ihmiset siinä mun ympärillä pikkukylässä jossa asuttiin.
Mun kaikki 10 sisarusta oli kans ihmeissään ja me sit kyseltiin et minkä takia ni yhessä vaiheessa isä sano että heille tulee avioero ja joudutaan muuttamaan äidin kans kaupunkiin ja isä jää sitten sinne pikkukylään asumaan meidän mökille. Jossain vaiheessa isä ilmoitti myös omistavansa uuden naisystävän joka nykyään onkin äitipuoleni ja hänen mukanaan sain vielä kaksi sisarpuolta. Oon aina ollu läheinen mun vanhempien ja sisarusten kanssa ja tää oli liian iso muutos.
Pari päivää ennen joulua me sit muutettiin kaupunkiin ja oltiin joulu eräänlaisella leirillä. Sit alko koulu uudessa koulussa, mua masensi jo ajatus siitä kouluun menemisestä. Mua ei kiusattu ja sain kavereitakin. Mä näin isää neljän viikon välein joka masensi mua. Kesäloma tuli ja meni. Taas koulut alko. Mun veljet on välillä haukkunu mua ihan leikillään läskiksi mutta yhtenä iltana mä jäin miettimään asiaa enemmän. Mä todellakin olen läski jankkasin päässäni ja ajattelin että alan liikkumaan enemmän enkä syö melkeen yhtään. Mun isosisko huomasi tämän ja kyseli onko kaikki kunnossa, vastasin olevani ok vaikka siihen aikaan viiltelinkin.
Eräänä iltana mun sisko löysi viiltelyterän mun huoneesta ja kyseli et miks ihmeessä. Aloin itkemään ja mulle iski paniikkikohtaus. Siitä selvittiin ja jossain vaiheessa äiti sai tietää mun masennuksesta ja se meni huolesta sekasin. Avauduin äidille sitten mun tuntemuksista ja hän lupas auttaa niin paljon kun pystyy. Väliin sain sitten tiedon että esikuvani on menehtynyt (tässä tapauksessa artisti) myrkyttäessään itsensä. Siitä palautumisessa kesti viikkoja ellei jopa kuukausia.
Sitten oli meiän ikästen terveystarkastukset ja menin sitte sinne ja siellä sanottiin että alipainoo löytyy liian paljon ja se kysy että enhän vain tahallisesti oo pudottanu painoo. Kielsin kaiken eikä tarkastaja huomannut viiltelyarpiakaan joten olin iloinen asiasta. Nykyään en viiltele (vaikkakin tekisi välillä mieli) kärsin lievästä masennuksesta edelleen ja perhe pitää huolen että syön kunnolla. Voin vain kiittää omaa rakasta perhettäni tässä tilanteessa :')
Sanon kaikille että kaikesta voi selvitä ja siitä pitää myös toivoa itsekin. Kaikki ovat ihania omina itseinään ja niin sen pitää ollakkin!