En tiedä mitä tehdä

Nimimerkki: Eksynyt (15)

Olen 15-vuotias tyttö ja olen ollut ihastunut samaan ihmiseen jo liian kauan. Poika kenestä tulen puhumaan tässä tarinassa on saman ikäinen kuin minä, asumme eri paikka kunnilla ja tunnemme toisemme vanhojen kavereidemme kautta.

Aloitan tarinan ihan alusta, eli siitä hetkestä kun tapasimme. Olimme molemmat suunnilleen 10-vuotiaita, kun tapasimme kavereiden kautta toisemme. Vietimme paljon aikaa samoissa kaveriporukoissa ja huomasin kyseisen pojan, mutta en kiinnittänyt erityisesti huomiota häneen. Kaveriporukamme kuitenkin hajosi ja jatkoin vain elämääni normaalisti eteenpäin. Kuitenkin pari vuotta myöhemmin kyseinen poika otti minuun yhteyttä ja aloimme viestitellä. Tämä oli se hetki, jolloin aloin tuntea tunteita häntä kohtaa, mutta en tehnyt asialle vielä mitään, sillä ajattelin asian olevan vain väliaikaista. Lopetimme viestittelyn jossain vaiheessa emmekä puhuneet toisillemme yli kolmeen vuoteen.

Eli yli kolmen vuoden päästä olemme nykyajassa. Lähetin hänelle kaverini painostuksesta viestiä ja hän tietenkin vastasi, josta alkoi taas keskustelua. Olimme keskustelleet jo kuukauden snäpissä kunnes hän ehdotti, että voisimme nähdä jokin päivä. Kävimme läpi kalenterimme eikä kummlakaan meistä ollut lähi aikoina vapaata aikaa, joten päätimme siirtää tapaamisen myöhemmäksi. Pari kuukautta sitten otin häneen yhteyttä ja aloimme taas kerran keskustella ja hän ehdotti uudelleen, että meidän pitäisi tavata, mutta emme löytäneet taaskaan mitään molemmille sopivaa päivää,  joten jätimme asian myöhemmäksi.

Päätimme kuitenkin facetimettää pari kertaa. Hän soitti minulle kitaraa ja kertoi kuinka olen kaunis. En ole koskaan tuntenut oloani turvallisemmaksi ja välitetymmäksi. Tunsin, että meidän välissä voisi olla jotain, sillä itse ihastukseni häntä kohtaan vain kasvoi.

Kuukausi meni taas ilman juttelemista ja joka tunti tuntui kamalalta, mutta en vain halunnut olla se, joka aloittaa keskustelun aina, koska siitä tulee tunne, että ärsytän häntä. Aikaa oli nyt kulunut siis kuukaus enkä jaksanut olla viestittelemättä hänelle. Kun viestittelimme, tunsin oloni huolettomaksi ja musta tuntu, kun joku oikeesti välittäisi musta ja kaikki olis hyvin. Ne ajat, kun en jutellut sen kanssa, hän oli ainut asia mun mielessä.

Aloimme taas jutella ja facetimetetin pari kertaa ja hän kertoi mulle kuinka hänellä on ikävä mua ja kuinka mä oon kaunis. Musta tuntu niin täydelliseltä puhua sen kanssa ja tuntuu kuin se ymmärtäis mua ja et sekin tykkäis puhuu mun kanssa. Mutta ainut ongelma vaan on, et olin aina se joka alotti ne keskustelut ja en halunnut sitä. Haluisin et se oli molemmin puolista. Enkä tiedä edes tykkääkö se musta.

En nyt tiiä mitä tehdä, pitäiskö mun viestitellä sille? Mitä mun pitäis viestitellä sille? Tykkääkö se musta? Pitäiskö mun vaan unohtaa se? Miks ei kukaan välitä musta? Miks ei kukaan nää vaivaa mun eteen? Ansaitsenko mä ketään? Miks ihmiset vaan pelleilee sun tunteilla?