En jaksa enää…

muista hei että maailma on tehty tietynlaisille ja heti jos on vähänkin erilainen, on vaikea mahtua muottiin. se on maailman, ei sun vika! erilaisuus on hyvästä!
 

Kuulostaa tosi törkeeltä että opettajakin on lähteny mukaan haukkumiseen. Sun onnekses voin kertoa että kiusaaminen vähenee huomattavasti kun kasvat pari vuotta vanhemmaksi. Kaikki ei oo enää siinä pahimmassa teini-iässä. Mulle saa aina tulla snäppää :) snap: elzuuh_1

( ei oikeet nimet ) mä ja tiina ja vaikka mari oltii kolmin bff sit tiina ja mari päätti olla kaksin mä jäin yksin sit mari kohteli mua ihan niiku ei tunnettais toisii ja tiuskii ja on ilkee käyn meijän koulun psygologilla tän jutun ja koti juttujen takii mulla ei oo itsetuhoisii ajatuksii... mut oon toosiiii alakuloinen ja surullinen itken melki joka päivä....

Moi ja kiitos sun tarinasta! Ensimmäisenä tulee mieleen, että voisit tehdä itsestäsi lastensuojeluilmoituksen. Ootko kuullut tästä tai mitä ajattelet? Vaikka pelkäätkin perheen suuttuvan, niin kyse on sun elämästä ja tulevaisuudesta. Sun on pakko päästä pois tollaisesta kodista tai vähintään vanhemmat tarvitsevat ulkopuolista apua. Lastensuojelun avulla se on mahdollista ja pääsisit myös purkamaan ajatuksia ammattilaisen kanssa. Lastensuojeluilmoituksen voit tehdä nimettömänä, niin perhe ei saa edes tietää, kuka ilmoituksen teki! Se tehdään soittamalla oman kunnan sosiaalitoimistoon (googlaa sosiaalitoimisto + oma asuinpaikka). Periaatteessa kuka tahansa, joka on huolissaan jonkun lapsen tilanteesta, voisi ilmoituksen tehdä. Laita hei meille nettineuvontaan viestiä (nimettömänä) ja jatketaan juttua siellä. Pääasia olisi, ettet nyt jäisi yksin.

Ja vaikka nyt on tollasta, niin se ei tarkoita, että sun loppuelämä tulee olemaan samaa. Lue vaikka tää blogipostaus samankaltaisesta aiheesta: https://varjomaailma.fi/blogi/minun-tarinani-kun-kerasin-sirpaleet-itse…

Ensinnäkin ihan mahtavaa, et purat asioita ulos sisältäsi. Et ole yksin, monet lukevat ja välittävät mielessään sinun elämästäsi. Koulukiusaajat ovat itse pieniä reppanoita, jotka peittävät oman häpeänsä ja kipunsa kuorensa alle, ja purkavat sitä niin ulos. Sinä olet ihan mahtavan jees tyyppi, eikä ole ketään samanlaista. Hyvä jos kotona helpompaa, ja muista että et ole sattumalta täällä maailmassa. Sinulla ihan ainutkertainen omanlainen persoona, ja sinua tarvitaan tässä elämässä. On monia jotka ovat kokeneet vastaavaa kuin sinä. Minäkin olen joskus ollut kiusattu ja tiedän miltä se tuntuu. Koin häpeää ja tuskaa, ja ettei ollut arvoa ihmisenä. Kuitenkin sain toivon elämääni ja löysin hyviä asioita jotka kantavat. Voin muistaa sinua rukouksin, ja ajattelen sinua lämmöllä. Muista olet arvokas ja yllättäviä hyviä asioita voi tulla sinunkin elämääsi kaiken ahdistavan keskelle.

Kuulostaa ihan kamalalta mutta suuresti voimia ja niitä haleja <3

Moikka ja kiitos tarinastasi!

Ensimmäinen askel avun hakemiseen on usein asiasta puhuminen ja sen olet tehnyt kirjoittamalla tarinasi. Kukaan ei pärjää aina yksin ja on ihan ok hakea apua ja ottaa sitä vastaan! Kaikki me tarttetaan jossain vaiheessa elämää apua ja tukea. Sulla on monenlaista huolta sun elämässä ja tärkeetä olisikin, ettet jäisi sun ajatusten kanssa yksin. 

Uskon, että sun vanhemmat on kiinnostuneita siitä, mitä sulle kuuluu ja miten voit ja haluaa sulle kaikkea hyvää, mutta aina vanhemmat ei oikein tiedä mitä tehdä jossain tilanteessa ja sitten tulee huutoa ja kaikkea ihan kummallista, vaikka sä haluaisit ehkä vaan, että ne auttais ja tukis sua siinä tilanteessa. 

Hienoa, että haluat puhua jollekin sun tilanteesta! Koulussa sellanen luotettava aikuinen, jolle puhua, vois olla koulukuraattori tai terkkari. He kohtaa erilaisissa tilanteissa olevia nuoria päivittäin ja varmasti osais auttaa sua. Kirjoitat, ettet ole kirjoittaja, mutta tarinan perusteella oon kyllä erimieltä! Jos siis keskustelun aloittaminen kuraattorin tai terkkarin kanssa tuntuu vielä vaikeelta, voit kirjoittaa paperille ne asia, joista haluaisit puhua ja antaa sen sille aikuiselle, jolle päätät kertoa. Näin se keskustelun aloittaminen siirtyy sille aikuiselle :)

Voit myös vielä harjoitella kertomista esim. sekasin-chatissa tai vaikka Nuortenlinkin neuvonnassa, jossa voi nimettömästi kysyä askarruttavasta asiasta. 

Sun ei tartte pärjätä yksin ja oon varma, että moniakin kiinnostaa se, miten sä voit. Joskus ympärillä olevat ihmiset ei vaan osaa oikein asetella sanojaan kauheen hyvin.

Oot tärkee ja just hyvä omana itsenäsi!
 

Hei ! ?
Anteeksi että tuli näin monta kommenttia.
Laitan tähän vielä linkin Verkkovinkkikseen :
https://www.verkkovinkkis.fi/

Hei ! ?
Noita linkkejä ei tarviikaan kopioida.
Tässä kirjoitusnäkymässä näytti siltä mut niistä tulikin suoraan linkkejä.
Eli klikatkaa vain linkeistä niin pääsette sinne !
Tsemppiä ! ?

Hei ! ?
Tosi kurjaa! ?
Juttele jonkun kanssa asiasta !
Se auttaa. Pelkästään asian kertominen auttaa.
Laitan tähän linkit pariin juttuun johon voi esim. soittaa.
https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/
https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-keskusteluapua-numerossa...
Kopioi noi linkit.
Voit myös laittaa viestiä Nuortenlinkin nettineuvontaan tästä: https://nuortenlinkki.fi/nettineuvonta/kirjoita-kysymys (kopioi linkki)
Toivottavasti tästä oli apua.
Tsemppiä !
PS. Käykää lukemassa mun tarina "Jännitys"! Ja laittakaa kommentteja, miten voisin vähentää jännitystä ja miten te vähennätte yleensä jännitystä !!!
T. ?

Moi Juu,
Samaistuin joihinkin asioihin tossa sun kirjoituksessa, kuten jatkuvaan ahdistukseen ja väsymyksen tunteeseen, ettei jaksa tehdä mitään. Ahdistun myös tosi kovasti esiintymisestä ja ulkonäöstäni. Tiedän, että noita asioita on vaikea käsitellä ja varmasti myös muitakin asioita ja tuntemuksia, joita kerroit.
Hienoa, että kerroit täällä, miltä susta tuntuu. Ymmärrän, että tollasista asioista on tosi vaikeaa puhua. Se ei oo helppoa, mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, että jollekin puhuminen helpottaa. Ei kannata koskaan jäädä yksin vaikeiden asioiden kanssa, vaikka asioista puhuminen onkin vaikeaa. Kerrot, että sulla on hyvät välit vanhempiin, mikä on tosi mukava kuulla. Ehkä voisit kokeilla puhua vanhemmillesi siitä, miltä susta oikeasti tuntuu? Ei ole helppoa avautua vaikeista asioista, mutta se voisi auttaa. Jos terkkarille jutteleminen tuntuu arveluttavalta, voisi olla hyvä, jos löytäisit itsellesi sopivan terapeutin tai ihan kenet vaan, jolle sinusta tuntuu helpoimmalta puhua tuntemuksistasi. Mulle saa myös tulla juttelemaan vaikka snäpissä, jos joskus haluat.
Sä oot tosi vahva, kun oot kestänyt paljon tosi vaikeita tuntemuksia. Sä ansaitset saada apua, joka tuntuu susta tehokkaalta ja sopivalta. Sun ei kuulu vain esittää iloista ja on tärkeää, että saisit jonkinlaista apua niin että sun olo vois parantua. Niin kliseiseltä ku se kuulostaakin, kaikki voi oikeesti järjestyä ja aina on toivoa. Älä tee itelles mitään, sä selviät kyllä, sulla on toivoa.
Toivon sulle kaikkea hyvää ja tsemppiä ja jaksamista. Toivottavasti löydät jonkinlaista apua, jonka avulla saisit paremman olon ja kerrothan jos haluat jutella mulle?