Elämä ei ole pelkkää juhlaa

Nimimerkki: Tyttö (12)

Olin viidesluokalla kun minua alettiin taas kiusata. Minua oli kiusattu 1-3 luokalla. Se oli loppunut 4-luokalla. Olin niin onnellinen koko nelosluokan. Mutta viidennellä minua haukuttiin melkein kaikilla haukkumanimillä. Aloin viiltelemään itseäni. Paras kaverini tiesi siitä ainoastaan. Tuntui kuin koko maailma olisi minua vastaan, eikä kukaan olisi ystävällinen minulle. Äitini kerran huomasi viillot ja kysyi miksi tein niin vastasin en tiedä. Siitä ei puhuttu sitten enempää. Vihasin itseäni todella paljon. Kuudesluokalla jolla olen tälläkin hetkellä. Melkein heti kutosella paras ystäväni hylkäsi minut. Se oli minulle todella rankkaa koska luokalla ei ollut paljoa kavereita. Ja nyt olen tässä kiitos kaikkien kiusaajien? elämä ei ole todellakaan mitään ruusuilla tanssimista. Aina kun teen yhdenkin virheen niin minulle nauretaan ja haukutaan.

Jos mahdat kiusaamiselle mitään niin lopeta se. Kaikki jotka lukevat tätä varmasti ovat ihmeissään miksi sanon että lopettakaa kiusaaminen nyt vaikka itse en tee sille mitään. Mutta en vain pysty ?. Kiva kun luit.