ei yhtään ystävää

Nimimerkki: joku-henkilö-tässä (15)

Hei. Kerron tässä tarinassa kun muutin toiseen paikkakuntaan. Eli muutettiin tänne pk-seutuun joku vuosi sitten. Se oli hirvein muutos mun elämässä ja haluan takaisin vanhaan kuntaan. Minun vanhassa kunnassa oli meijän omakotitalo, kissat, mun koulu ja mun kaverit. Oon aina ollu aluksi semi ujo eikä erityisesti hirveesti kavereita, mutta onhan se parempi kuin olla ilman kavereita.
Siitä asti kun muutin, en ole tuntenut mitään muuta kuin pelkkää tyhjää. Ennen muuttoa osasin nauttia ''pienistäkin'' asioista, kuten esimerkiksi viimeinen päivä koulussa ennen syyslomaa, kävelymatkat tai ihan vaikka kauppareissu. Kaikki on vaan niin tyhjää. En väitä etteikö olisi ollut yhtään iloisia päiviä muuton jälkeen, mutta suurinosa on tylsiä/tyhjiä/surullisia päiviä.
Mun edellinen kunta oli aika pieni, eli kaikki tunsi kaiken. Mulla oli luokassa kavereita kenen kanssa olin yleensä välkällä, mut nyt mulla ei ole kirjaimellisesti yhtään kaveria. Kaikki välkät aina yksin ja kaikilla on joku ystävä/porukka joiden kanssa olla. Suurin osa mun vanhoista kavereista ei enään ota hirveesti yhteyttä muhun. Kysyin viimekuussa yheltä mun entiseltä kaverita että haluaako se joskus tavata ja se vastas vaa ''emt''. Mulla on vaan enään yks ainoo kaveri joka haluaa tavata. Haluaisin ottaa enemmän yhteyttä mun entiseen hyvään ystävään, mutta sitä ei tunnu pätkääkään kiinnostavan.
En tunne ollenkaan kuuluvani joukkoon mun nykyisen luokan kanssa. Esimerkiksi aina silloin kun on joku naurun aihe mua hävettää nauraa niiden kanssa, koska en ''kuulu'' luokkaan kun muutin kesken lukukauden. Aina ryhmätehtävät on hirveitä, koska pitää olla joku pari eikä mulla oo yhtään kaverii. Aina se menee silleen et joko ope valitsee mulle parin tai sitten mua otetaan mukaan säälistä. Opet aina sanoo mulle et pitäis mennä mukaan ryhmiin ja tutustua, mut ne ei vaan ymmärrä et en sopeudu niiden joukkoon tai et ahdistaa. Välillä vaan hävettää olla yksinäinen.
On vaan ihan hirvee ikävä mun vanhaa asuinpaikkaa. Menetin kaiken ja en vieläkään pidä tästä paikasta. Joo tää tarina oli aika sekava ja enkä väitä et tää on maailmanloppu. Tiiän et on isompiakin juttuja maailmassa mut joo siitä mun tarina…